Kuten on varmasti tullut jo ilmi, matkaillessa tutustuu helposti moniin uusiin ihmisiin. Yksi suosituimmista keskustelunaloituksista on kysyä toisen kansallisuutta. - From Finland , olen toistellut hymynkare naamalla jo tämänkin retken aikana niin monta kertaa, etten ole pysynyt laskuissa. Patagoniassa matkaillessani ihmisen kansallisuuden merkitys minulle on vähentynyt. Hostelleissa pyörii nuoria seikkailunhaluisia ihmisiä, jotka haluavat kokea maailmaa ja nauttia tämän maailmankolkan kauniista luonnosta muun muassa vaeltaen vuorilla. Samanhenkisiä ihmisiä, kaikki osaavat englantia, monet espanjaa sekä mahdollisesti omaa pienempää kieltänsä. Keskustelua käydään matkailusta ja huimista kokemuksista. Omassa maassa oleva arkielämä ja sitä määrittävät raamit ja tittelit eivät yleensä tule esille - niitä ei tarvita.
Vaikka kansallisuudet ovat yleensä melko neutraaleita, on joukossa mielestäni eräs poikkeus. Etelä-Amerikassa on valtava määrä israelilaisia matkailijoita, joita monet matkaajat dissaavat aika rajustikin. Perusteluina kuuluu, että he ovat ärsyttävän äänekkäitä ja aina omissa (isoissakin) porukoissaan. Kuinka tämä määritelmä eroaa esimerkiksi patongin tai tapaksen ystävistä koulumme ruokalassa? Tekeekö pelottava iso ja äänekäs ryhmä myös yksilöistä ärsyttäviä?
Ennen tätä matkaa en ollut tutustunut kuin muutamaan israelilaiseen, joten minulle ei ollut muokkaantunut erityistä mielikuvaa heistä. En kuitenkaan halunnut muiden kommenttien vaikuttavan omiin mielikuviini ilman, että voin kokea jotain itse.
Rio Gallegosin bussiasemalla tutustuin muutamaan israelilaiseen odotellessamme bussia. He opettivat minulle Janiv-nimisen korttipelin ja niinpä aika kului lupsakasti. El Chaltenissa samassa dormihuoneessa oli israelilainen pari ja pelasin heidän kanssaan Janivia muutamana iltana. El Calafatessa päädyin sattumoisin hostelliin, joka oli täynnä israelilaisia. Ensimmäisenä iltana tutustuin mukavaan pariskuntaan ja kokkasimme yhdessä. Liorin ja Yohain ohjeilla valmistimme herkullista kanapataa sekä bataattimuhennoksella täytettyjä embanadoita. Kaikki edellämainitut ja mainitsemattomat ihmiset olivat todella mukavia, eivätkä eronneet merkittävästi muista matkailijoista.
Jotakuta saattaa ihmetyttää, miksi kyseisestä pienestä maasta on niin paljon matkailijoita täälläpäin. Lior tarjosi kaksi toisiaan tukevaa selitystä. Israelissa miehillä on kolmen vuoden ja naisilla kahden vuoden asevelvollisuus. Intin jälkeen lähes kaikki pitävät lomaa vähintään puoli vuotta matkustelemalla. Osaan Aasian maihin ei ole asiaa viisumirajoitteiden vuoksi ja Eurooppa on hintatasoltaan aivan eri luokkaa kuin Etelä-Amerikka. Toiseksi syyksi Lior mainitsi Nuuskamuikkusen ja Nils Holgerssonin. Lähes kaikki tunsivat ne ja olivat lapsena katselleet näiden matkailevien hahmojen edesottamuksia.
Kuva: Lior ja Yohai ruokapöydässä. Hostellin puitteet eivät tehneet oikeutta herkulliselle safkalle.
3 kommenttia:
Moi Jemppa!
Olispa maailmassa enemmän samanlaisia ihmisiä kuin sä, jotka ei purematta niele muiden ennakkoluuloja vaan näkee vaivaa, jotta voi itse muodostaa oman mielipiteensä...koska yleensä ennakkoluulot perustuu tiedon puutteeseen. Monet konfliktit olis tuolla pienellä vaivannäöllä ja avoimella mielellä vältettävissä make love not war -hippihengessä:)! Mikään ei oo siis Chilessä muuttunut. Muistan itekin kuulleeni reissun päällä ennakkoluuloista israelilaisia kohtaan. Ite en tavannut heitä juurikaan reissun aikana (ainakaan tietääkseni) joten ajattelin, että he ovat vaan aika samanlaisia kuin ranskalaiset, tiivis porukka keskenään eivätkä ehkä siksi tutustu niin helposti muihin kun ei ole tarvetta kuten esim. meillä suomalaisilla, joita nyt vaan on vähemmän. Oli kiva kuulla syy siihen, miksi israelilaiset matkustaa niin paljon yhdessä siellä päin. En tiennyt, thank you for the insite, JEMI!
Täällä Laserilla seurataan tiiviisti kriketin world cupia, joka alkoi tänään Intian ja Bangladeshin pelillä ja naapurihuoneessa on kunnon kisastudio pystyssä:D Jännäksi käy millainen sota tästä vielä tulee Intian ja Pakistanin välillä saman katon alla kun ollaan...;) Ja tossa ikkunan alla yliopiston parkkiksella on kyykän povicup täysillä käynnissä kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja auringonpaisteessa. Nenä paleltumisesta punaisena it's still a good weekend:) Pusuja ja haleja Nuuskamuikkunen!
-Granny-
Mahtavaa Jemi, tekstisi paranee joka kerran. Tämä voisi olla jo ihan oikea kolumni :)
Olen itsekin miettinyt, miksi aina ensimmäisenä muun maalaisilta ihmisiltä kysytään "Where are you from?" Kai se on joku pakkomielle kategorisoida ihmiset johonkin lokeroon, josta itsellä on joitakin ennakkokäsityksiä (jotka yleensä ovat täyttä puppua).
Vähän niin kuin Suomessa ihmiset ensimmäisenä kysyy uusilta tuttavuuksilta "Mitä opiskelet tai mitä teet työksesi?" Ihan kuin opiskeluala tai ammatti määrittäisi ihmisiä ensisijaisesti. Ehkä sekin jotain kertoo kulttuurin arvoista, että mitä asioita ihmisistä otetaan ensimmäisenä selville.
Etelä-Koreassa taas ensimmäiseksi kysyttiin ikää ja sitten siviilisäätyä. Opiskelualaa tärkeämpää oli se, missä koulussa opiskelee ja kuinka monentena oli luokkansa ranking listalla.
On varmasti todella virkistävää tavata muita matkailijoita, joiden kesken kulttuuriset kategorisoinnit menettävät merkityksensä. Mutta miksemme voisi tehdä niin myös Suomessa keskellä arkea? Sain itsenikin kiinni "Where are you from?" -luokittelusta, kun eilen tapasin uuden ulkomaalaisen naapurin hississä. Tosin unohdin samantein oudolta kuulostaneen maan nimen, joten nyt naapurini leijuu jossain luokittelemattomassa kategoriassa, jota en osaa määritellä ja arvottaa. Ehkä se ei ole ollenkaan huono asia...
Pointsit siitä, että tutustuit israelilaisiin ennakkoluuloihin turvautumisen sijaan. Lisää näitä!
erinomaisen mielenkiintoista pohdiskelua.
tänä
Lähetä kommentti