Valpon val(l)otus

Tammikuussa Buenos Airesissa tapaamani David pisti viestiä, että hänen kaverinsa Daniel on tulossa Valparaisoon. Lupasin majoittaa hänet pariksi päiväksi.

Oli lauantaiaamu, meidät oli ryöstetty juuri edellisyönä ja lähdin talsiin bussiasemalle. Mikrot ei kulkenu, kun oli menossa iso mielenosoitus Valpoon saapunutta presidenttiä vastaan. Niinpä käppäilin pari kilometriä bussiasemalle vain huomatakseni, että se oli täynnä poliisiautoja eikä normikäytössä. Bussit kuulemma menivät vain Viña del Mariin. Hieno alku. Onneksi Daniel osasi myöhemmin mun kämpälle ominpäin.

Yhdysvaltalainen Daniel oli kiertänyt maailmaa vajaan vuoden. Hän oli innokas sohvasurffaaja ja valokuvaaja. Maksuttomien majoitusten avulla hän oli kyennyt matkustamaan 500 dollarin kuukausibudjetilla. Ei paha.

Yksi päivä teimme hänen ja parin muun kaverin kanssa päiväretken Ritoqueen ja Horconiin, jotka ovat tunnin matkan päässä Valposta pohjoiseen. Olin aikaisemmin käynyt Ritoquessa espanjan intensiivikurssin aikana ryhmämme kanssa. Nyt saavuimme tämän yli kymmenkilometrisen biitsin pohjoispäähän. Rannalla kävelyn jälkeen menimme loikoilemaan dyyneille. Vaikka oli alkutalven päivä, dyynien väleissä tuulensuojassa ja auringonpaisteessa tarkeni yllättävän hyvin. Kukin otti päikkärit. Kaikki muut paitsi avantouimarin poika rohkenivat mennä myös uimaan.

Kuva 1: Aamusella koira nuuski kadulle majoittunutta
Kuva 2: Joillain koirilla on hieman erikoiset silmät

Kuvia dyyneiltä ja meidän seurue: Daniel, mää, Elena ja Elisa.



Ritoque oli sellainen paikka, johon voisi tulla kesällä hengaamaan kavereiden kanssa pitemmäksikin aikaa. Grilli, safkaa ja aurinkorasvaa messiin - ja ehkä vähän juotavaakin.

Aika Ritoquessa kului yllättävän nopsasti, mutta päätimme vielä käydä tsiigaan Horconin kalastajakylän. Kesällä tosi turisti, nyt hyvin rauhallinen. Käytiin rannalla, jonka myöhemmin kuulin olevan nudistiranta. Ainoastaan suojainen paikka viesti tästä faktasta, pitkähihainen paita oli tarpeen.

Kuva: Elena halus käydä vielä toistamiseen uimassa ennen auringonlaskua.













Ja vielä yhteiskuva Danielin kanssa. (Teksti jäi vähän lyhyeksi, ei ollut tänään kirjoitusfiilistä)

Kv tuutorit järjestivät iltaman, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa vaihtarit chileläisen perinnejuoma Pisco sourin valmistukseen. Tämä toteutettiin leikkimielisen kilpailun nimissä. Valmistimme ryhmisssä ko drinkin ja lopulta tuomarit arvioivat parhaimman makuisen ja näköisen drinkin. Ajattelin jakaa reseptin, siltä varalta, että joku saa käsiinsä piscoa.

Pisco sour
3 osaa Piscoa
1 osa limetti/sitruunamehua
1 osa makeutusainetta (jarabe de goma/bar syrup) tai tomusokeria
1 kananmunan valkuainen
jäämurskaa

Pistä aineet shakeriin ja heiluttele tasaisella rytmillä minuutin verran. Maista. Lisää tarvittaessa makeutusainetta tai limee. Tarjoile lasista, jonka reunoilla on tomusokeria. Nauti.

Kuvat: valmistusprosessi, koko tiimi juhlallisesti pisco sour lasin ympärillä, tuomari (mun tuutori) taisi pitää drinkistämme

Ensimmäisestä opiskelijoiden marssista lähtien Chilessä alkoi varsinainen protestien aalto. Toukokuun kaksi viimeistä viikkoa mieltä osoitettiin Chilen presidentin ajamalle patohankkeelle nimeltä HidroAysén. Suunnitelman mukaan Patagoniaan rakennettaisiin patoja vesivoiman hyödyntamiseksi.

Kyseisellä toimenpiteellä taattaisiin parempi energiansaanti teollisuudelle. Toisaalta patoaltaat tuhoavat jonkin verran Patagonian kaunista luontoa. Ja tästähän eivät chileläiset ole mielissään.

Media tuotti propagandamainoksia, joissa mm. sähköt katkesivat sairaaloista kesken operaation. Kansalla oli kuitenkin vahva kielteinen kanta hankkeelle ja erilaisia protesteja oli lähes päivittäin. Oli marsseja ja kynttiläkulkueita, iskulause Patagonia sin represas (Patagonia ilman patoja) löytyi aukioille levitetyistä lakanoista, katumyyjien pöydiltä, autojen ikkunoista jne.

Kun Suomi oli lyönyt Ruotsin jääkiekon MM-finaalissa murskalukemin, alkoi pihalta kuulumaan kilkutusta. Naapurit eivät kuitenkaan juhlineet Suomen voittoa, vaan vuorossa oli taas yksi uusi protestimuoto. Jengi kilisytti kattiloita avoimista ikkunoista varmaan puolen tunnin ajan. Oli tietty pakko osallistua tähän musisointiin kämppisten kanssa.

Mielipidetutkimusten mukaan 75% chileläisistä vastustaa hanketta. Sinnikkään protestoinnin tuloksena projekti on nyt jäissä, muttei kuitenkaan kokonaan hylätty. Noiden viikkojen aikana panin merkille, että chilessä on vahva protestoinnin kulttuuri. Jos jostain asiasta ei pidetä, silloin lähdetään kaduille, käytetään mielikuvituksellisia protestointimuotoja ja tähän kaikkeen osallistuu todella suuri osa ihmisistä nuorista vanhuksiin. En muista Suomesta mitään vastaavaa toimintaa, marssit ovat siellä aika vaisuja. Ehkä Suomen ongelmat on niin marginaalisia, ettei jengiä vaan kiinnosta vaivautua: "Hippejä ne sellaiset protestoijat. Juodaan kaljaa ja katotaan BBtä himassa. Elämä on laiffii."









 

Vaihdon aikana mua on kutsuttu monella eri nimellä - riippuen tilanteesta ja henkilöstä. Tässä pieni lista, joka tuli näin äkkiseltään mieleen. Pidätän oikeuden listan mahdolliseen täydentämiseen myöhemmin.

finlandes
Täälläkin kysellään innokkaasti kotimaata. Lisään monesti Suomen perään vielä Pohjois-Eurooppa, sillä kysyjän naamalta on helppo lukea, ettei hänellä ole aavistustakaan, missä päin tämä maa sijaitsee.

europeo, extranjero
Eurooppalainen, ulkomaalainen. Yliopistolla erottuu helposti, sillä vaihtareita on vähän.

gringo
Tätä lattarimaissa käytettyä ilmaisua käytetään täällä suhteellisen vähän verrattuna esim. Meksikoon. Alunperin amerikkalaista tarkoittava sana on levinnyt käsittämään kaikkia ulkomaalaisia. On täysin normaalia, että joku random tyyppi näkee mut kadulla, osoittaa sormella ja huutaa kovaan ääneen GRINGO! Vaikea kuvitella Suomessa vastaavaa tilannetta...

amigo
Kaveri tai ystävä.

joven
Nuori. Myyjien kanssa asioidessa tätä käytetään monesti.

hijo
Kirjaimellisesti tarkoittaa omaa poikaa. Ainakin vuokranantaja ja leipomon symppis vanha täti käyttävät tätä.

estudiante
Opiskelija. Ostaessa lipun microon pitää vakuutella olevansa opiskelija ja saa hyvän alennuksen.

sansano
Maan parhaan teknillisen yliopiston eli Universidad Santa Marian opiskelija. Tätä nimitystä ei tarvitse hävetä.

porteño
Satamakaupungin asukas. Käytetään lähinnä Santiagosta tai muualta sisämaasta tulevien välisissä keskusteluissa.

Valparaison julkisista kulkuvälineistä on tullut jo mainittua metro sekä microt. Kaupungista löytyy kuitenkin muutama hieman harvinaisempi kulkupeli, josta Valpo on kuuluisa: ascensorit ja trolleyt.

Rollikat eli trolleybussit eli sähköllä toimivat bussit poistettiin käytöstä Mansesta  1976 ja Stadista 1985, itse en niitä siis päässyt ikinä testaamaan. Innostus olikin valtava kun pääsin ensimmäisen kerran rollikan kyytiin täällä Valpossa. Kaupungin imagoon sopien täältä löytyy maailman vanhimmat käytössä olevat trollikat: valmistusvuosi 1947 ja sisällä olevat kyltit ovat saksaksi. Tällaisessa liikkuvassa museossa matkailu on tunnelmallista ja matka etenee yllättävän joutuisasti. Reitti ei tosin ole mulle kovin hyödyllinen, joten ei ole tullut käytettyä kovin paljoa.

Ascensorit eli jyrkässä kulmassa nousevat hissit löytyvät lähes jokaisesta maalauksesta, jotka esittävät Valpoa. 15 ascensorista on käytössä vain muutama, kaikki jotain sata vuotta vanhoja. Kauppareissulta tultaessa äärimmäisen hyvä kyyti ylöspäin, 0,15e hintakin on kohdallaan. Kyyti ei ole missään nimessä rauhallisen tasainen vaan koppi heiluu ja natisee. Bonuksena ylhäältä aukeavat kivat maisemat.

Toukokuun puolella yliopistomme opiskelijat menivät päiväksi lakkoon yhdessä Valparaison muiden opinahjojen kanssa. Päällimmäisena syynä oli kohonneet lukukausimaksut (syistä tarkemmin myöhemmässä postauksessa). Tuona päivänä järjestettiin myös suurehko mielenosoitus. Halusin nähdä, millainen on chileläinen marssi ja niinpä suuntasin Plaza Sotomayor -aukiolle, jonne oli kokoontunut noin 15 000 opiskelijaa lukuisine kyltteineen ja lakanoineen.





Lyöttäydyin oman yliopistoni porukan mukaan ja aloin juttelemaan random tyypeille. Nopeasti tutustuinkin Valeskaan ja hänen kavereihinsa, joiden kanssa hengasin koko loppu ajan. Marssi kulki kapeita katuja pitkin, joita varjosti korkeat rakennukset. Välillä yläkerrosten asukkaat heittivät ilmaan paperisilppua, joka leijaili lumihiutaleiden tapaan. Jengi innostui vislaamaan kuorossa ja sen jälkeen laulamaan:

El quien no salta es de Mineduc, el quien no salta es de Mineduc...

Eli "se joka ei hypi on opetusministeriöstä". Tätä laulaessa kaikki siis hyppi ja itsekin katsoin turvallisemmaksi hypähdellä. Erotuin muutenkin jonkun verran porukasta - muita päätä pidempi ainoa ulkomaalainen. Seuraavana vuorossa oli laulu chileläisen koulutuksen puolesta:

Vamos compañeros hay que ponerle un poco más de empeño, salimos a la calle nuevamente, la educación chilena no se vende, se defiende - no se vende, se defiende!

Presidentti Piñera ei todellakaan nauti suosiota opiskelijoiden keskuudessa. Hänelle huudeltiin suomalaisella standardilla hävyttömyyksiä, joten jätän seuraavan kääntämättä. Siltä varalta, että joku osallistuu chileläiselle (mille tahansa) marssille, seuraava futiskatsomoista tutulla melodialla laulettava rallatus on helpoin ja yksi käytetyimmistä:

Ooo, Piñera chupalo, chupalo chupalo, Piñera chupalo!

Kuva 4: Kulkue venyi todella pitkäksi kapeilla kaduilla
Kuva 5: Kaverini Valeska
Kuva 6: "Kun rukous ei riitä"
Kuva 7: USM:n opiskelijoita



Saavuimme pääkatu Pedro Monttia pitkin kongressitalon lähelle, missä kaiuttimista tykitettiin kannanottoja koulutuksen parantamiseksi. Tyypilliseen paikalliseen tapaan puhetyyli oli kiihkeän provokatiivinen ja jokainen puhuja palkittiin raikuvilla suosionosoituksilla.

Kun puheet olivat loppu, hengailimme yhä samassa paikassa yhdessä tuhansien marssijoiden. Juttelutuokio Valeskan kanssa keskeytyi, kun yhtäkkiä koko monikaistaisen kadun leveydeltä porukka alkoi juosta kirkuen meitä kohti. He pakenivat kauempana näkyneitä poliisien panssaroituja ajoneuvoja, jotka olivat lähteneet liikkeelle ilman mitään ennakkovaroitusta. Niinpä meidänkin piti lähteä hyvin vikkelään ja juoksimme ensimmäiselle sivukadulle. Hetkeä myöhemmin poliisiauto ajoi pääkatua pitkin tykittäen vettä niiden päälle, jotka eivät alta pois ehtineet. Osa opiskelijoista kiitti moisesta huomionosoituksesta heittämällä kiviä ja kaikkea muuta käteen sattunutta ajoneuvoja kohti.

Suurin osa mielenosoittajista lähti sivukatuja pitkin himaan, mutta pieni joukko halusi aiheuttaa epäjärjestystä. Jäimme Valeskan kanssa seuraamaan hyvän välimatkan päästä tilanteen kehittymistä.

Kuva 8: Muutama innokas väsäsi tiesulun..
Kuva 9: ..mistä poliisit eivät diganneet ja tulivat vettä suihkuttelemaan
Kuva 10: Poliisit nappasivat muutaman epäonnisen nuoren mukaansa













Tilanteita syntyi kadunkulmiin vuoronperään siellä täällä. Poliisiautot ajelivat pitkin poikin Valpon katuja ja aina välilllä piti ottaa muutama juoksuaskel turvallisemmille vesille. Keskustan kaikki kaupat olivat suljettu ja liikenne oli pysähdyksissä usean korttelin alueelta. Lopulta kyynelkaasua leijaili lähes joka kadulla ja jouduimme suuntaamaan rantakadulle haukkaamaan raikasta happea. Kuulemma kaikki marssit päätyvät aina samalla tavalla, vaikka itse päätapahtuma sujuukin rauhallisesti.

Kuva 11: Roskis sytytettiin ja hyvinhän se paloi
Kuva 12: Poliisit ei tästäkään tykänneet ja ampui kyynelkaasupanoksia
Kuva 13: "Hyödyllisemmän" kaasun myyjän bisnekset kärsi ja hän joutui odottelemaan tilanteen rauhottumista etäämmällä
Kuva 14: Lopulta kadut tyhjeni ja kyynelkaasun kitkerä haju leijaili vielä pitkään ilmassa