Valpon val(l)otus

Porukat tuli muutama viikko sitten kyläileen tänne Chileen. Taksimatkalla lentokentältä Santiagon keskustaan isä kyseli, että onko täällä futismatsia viikonloppuna. Pienen selvitttelyn jälkeen ostettiin liput sunnutaipäivän paikalliskamppailuun Colo Colo - Universidad Catolica.


Otettiin metro Plaza de Armasilta kohti Estadion Monumentalia. Täyteen ahdetussa metrossa lähes kaikilla oli Colo Colon paidat päällä. Kulkupeli nytkahti liikkeelle ja yhtäkkiä alkoi kannustuslaulu, jota säesti rytmikäs taputus seiniin ja ikkunoihin:

Uno, dos, tres, atención Colocolinos de corazon
CHI CHI LE LE CHI CHI CHI LE LE LE
COLO COLO DE CHILE!

Seuraavalla asemalla, kun vaunu oli pysähdyksissä, jengi alkoi hyppimään toisen laulun innoittamana. Metro heilui kuin aallokossa navigoiva vene. Piti pidätellä naurua ja porukoidenkin suupielet vääntyivät välittömään hymyyn.

Metroasemalta oli helppo löytää itse stadionille seuraamalla ihmisvirtaa. Olimme saapuneet mestoille pari tuntia ennen ottelun alkua. Tv-kommentaattorit lähettivät jo ennakkotunnelmia ottelusta ja faniryhmät virittelivät kultakurkkujaan. Meidän istumapaikat olivat rauhallisimmassa katsomon osassa, josta peliä pystyi seuraamaan istuen.

Pitkähkön odottelun jälkeen tunnelma alkoi sähköistyä. Faniryhmät jakoivat mustia ja valkoisia ilmapalloja sekä puhallettavia muovisia härpäkkeitä. Kentän päädystä vedettiin esiin noin 15 metriset pelaajatunnelit, joista pelaajat saapuivat kentälle mellakkapoliisien saattelemana. Jengi riehaantui, rummut pärisivät ja kaikki jaettu rekvisiitta lensi ilmaan.

Stadionin päädyissä oli kaikkein hulluimmat faniryhmät. Päätyosiot oli rajattu korkeilla häkkiverkkoaidoilla. Kiipeilijöitä varten niiden päälle oli asennettu piikkilankaa. Jokaisessa kulmassa on yksi vahvasti suojautunut poliisisetä. Pelaajan antaessa kulmapotkua tämä setä suojasi häntä isolla mellakkakilvellä. Tällaista en muista nähneeni ikinä ennen.

Itse peli päättyi tulokseen 1-1. Mitään isompia rähinöitä ei näkynyt eikä meiltä varastettu mitään. Kaikki paikalliset olivat kommentoineet, kuinka "vaarallista" etenkin paikalliskamppailuissa on. Mutta kuten sanottu, kaikki meni kivasti. Ja hieman suostuttelua vaatinut äippäkin diggas tapahtumasta ja sen tunnelmasta.


Video: jengi vähän innostu, kun pelaajat tuli kentälle
Kuva 1: joku maltillinen suomalainen katsoja
Kuva 2: stadion ja vuoret :)

Oli taas se aika vuodesta, jolloin muutama pohjoinen maa kerääntyi kisailemaan siitä, mistä maasta löytyy kovimpia hokimiehiä. Se oli varma merkki pian tulevasta kesästä ja helpompi muistisääntö kuin se vanhan kansan lintuloru.

Tänä keväänä oli kuitenkin ennen mittelöitä käyty tiukkaa vääntöä kabineteissa. Tasa-arvoministeri oli ehdottanut sukupuolineutraaleja kisoja, koska oli kyllästynyt siihen, että miehet ja naiset pelasivat pelinsä eri kaukaloissa. Tilanne oli kiusallinen Suomelle, joka halusi pitää puhtoisen suvaitsevaisuuden mielikuvan kirkkaana. Aloitetta ei viety kuitenkaan kansainväliseen jääkiekkoliittoon asti, mutta kompromissina myötäiltiin sen verran, että joukkueen valmentajaksi valittiin nainen. Tästä innostuneena vähemmistövaltuutettu puuttui keskusteluun ja halusi joukkueeseen kiintiön myös homoille, suomenruotsalaisille sekä saamelaisille. Tähän oli tietysti suostuttava ilman sen kummempia ehtoja, ettei vaan rasisteiksi leimattaisi.

Tämän kevään kisat pidettiin Portugalissa. Joukkueen kokoaminen kesti edellä mainituista syistä hieman pidempään. Lisäksi ympäristöministeri oli halunnut joukkueen matkustavan laivalla lentokoneen sijaan ja pelastavan maailman pienemmillä hiilidioksidipäästöillä. Näin ollen Suomen joukkue saapui paikalle pari päivää kisojen aloituspäivän jälkeen. Mutta onni onnettomuudessa - kisajärjestäjät olivat vielä enemmän myöhässä ja pelaajat pystyivätkin lomailemaan lähes viikon ennen ensimmäistä peliä.

Ensimmäisissä harjoituksissa eräs joukkueen ensikertalainen, siviiliammatiltaan poronkasvattaja, oli jättänyt luistimen nauhat liian löysälle ja kompuroi jatkuvasti kaikkien nähden. Valmentajan oli pakko ottaa hänet puhutteluun. Tästä toivuttuaan valmentaja huomasi joukkueen ympäristövastaavan tekevän piruetteja keskiympyrässä valkoiset kaunoluistimet hohtaen. Mitähän tästä oikein tulee, hän mietti päätään pyöritellen.

Käyskennellessään kisakaupungin kapeilla kaduilla ja tutustuessaan paikallisiin duunareihin pelaajat muistivat, että Suomihan oli lähettänyt suuret määrät rahaa tähän maahan jokin aika sitten. Ihmetys oli suuri, kun he huomasivat paikallisten ihmisten elävän kurjasti ja julkisia palveluita oli leikattu roimasti. Kuulemma vain yksityisillä pankeilla meni hyvin. Kumma sattuma.

Itse pelit lähtivät käyntiin perinteisesti. Alkupeleissä oltiin vähän vaisuja, koska joukkue ei ollut vielä hitsautunut yhteen. Myös Pohjois-Amerikasta tulleiden vahvistusten tulo viivästyi - rahtilaivalla Atlantin ylitys kun kesti jonkin aikaa. Lieneekö valmentaja pitänyt fläppitaulua väärinpäin, mutta näissä kisoissa Suomi oli valinnut kahden hyökkääjän ja kolmen puolustajan taktiikan. Ehkä juuri tämä uusi näkökulma siivitti Suomen hurmokseen ja lopulta ylivoimaiseen mestaruuteen.

Ykköskentän vasen laitahyökkääjä Heinähattu ja Pohjois-Amerikasta tullut oikea laitahyökkääjä Käteinen olivat koko turnauksen pistekuninkaita. Puolustajan roolissa ollut härkämäinen Sonni puolestaan keräsi eniten jäähyminuutteja. Hän oli joutunut tuomareiden silmätikuksi, sillä jostain syystä hänen pelitapansa ei miellyttänyt raitapaitoja. Hokista mitään tietämätön brittimedia oli nimittänyt häntä äärioikeaksi puolustajaksi, vaikka todellisuudessa hän pelasi laajemmalla alueella - puolustaen tehokkaasti Suomen maalia.

Vaikka edellisestä mestaruudesta oli kulunut jo lähes kaksi vuosikymmentä, ajattelivat suomalaiset, että pokaalin kotiin tuominen saattaisi aiheuttaa kateutta naapurimaissamme. Niinpä pokaali päätettiin upottaa juhlallisen seremonian saattelemana Suomenlahden syvyyksiin. Jääkiekkomuseossa oltiin hieman näreissään - kukaan ei ollut muistanut ottaa pokaalista edes yhtä kuvaa. Mutta ei se mitään - nämä kisat pysyisivät kuitenkin kansan muistissa pitkään. Ainakin seuraavaan kevääseen asti.