RSS Feed

Kylä vuorien kupeessa

Posted by Jemi Tunnisteet: , , ,

Palaanpa vielä tuohon lakkoon. Lakon syynä oli siis Chilen hallituksen päätös nostaa huomattavasti kaasun hintoja vastoin aiempia lupauksiaan. Nyt olen ehtinyt viettää muutaman päivän Patagoniassa ja tutkailla sen elinoloja. El Chaltenissa yövyin erään perheen pyörittämässä hostellissa. Ikkunoissa oli vain yksi lasi ja senkin tiivisteet vuotivat, lattia oli kylmä ja puuskittainen voimakas tuuli ujelsi aaltopeltisiä seiniä vasten. Ruoka valmistettiin kaasuhellalla ja jokaisessa huoneessa oli kaasulämmitin. Ihan hyvin tarkeni, nyt oli kuitenkin kesä. Samalla ymmärsin, kuinka elintärkeä hyödyke kaasu on Patagoniassa elämiseen - vai pitäisikö sanoa selviytymiseen. Chilen lakkoilijoilla taisikin olla perustavanlaatuisempi syy, jonka vuoksi taistella. 

Ja sitten matkailijan vinkkinurkka: lähes kaikissa hostelleissa, bussiasemilla, kahviloissa jne. on ilmainen wi-fi eli langaton netti. Jos matkailijalla sattuu olemaan mukanaan läppäri, on netissä surffailu hyvin vaivatonta. Toki perinteisiä internet-kahviloitakin löytyy joka kylästä, jos ei omaa laitetta satu oleen messissä. Nettiyhteys on kätevä esim. majoitusten buukkaamiseen, joka olisi suotavaa sesonkiaikana. Tai sitten voi vaan luottaa hyvään tuuriin ja saada kylän 'viimeisen hostellin viimeinen peti' pari kertaa putkeen. Näinkin on kuulemma käynyt..

El Chalten oli erikoinen kylä. 20 vuotta sitten siellä oli alle kymmenen mökkiä. Nyt sesonkiaikana turistit mukaan lukien kylässä asuu kolmisen tuhatta henkeä. Majoitus- ja ravitsemusliikkeita, opaspalveluita sekä trekkivälinekauppoja on vieri vieressä. Kuinkahan paljon tällainen kylä voi vielä kasvaa? Mestat tulvii sakkia neljä viisi kuukautta kunnes tulee talvi. Silloin turistit kaikkoaa ja sesonkityöntekijät muuttavat muualle. Kylään jää muutama sata asukasta, hostellinpitäjän perhe mukaan lukien. Olette varmaan huomanneet, että lähes kaikkien ulkomaalaisten ensimmäinen assosiaatio Suomesta on kylmyys, jota usein vielä demonstroidaan kädet puuskassa hytisemällä. Villi veikkaukseni kuitenkin on, että jopa LOASin kämpissä on talvisaikaan lämpösempi kuin täällä.
Lienee relevanttia vielä mainita El Chaltenin vetovoiman syy. Kylän ympärillä on makeita trekkireittejä ja muutama lumihuippunen vuori. Itsekin kävin vähän haukkaamassa happea noilla poluilla.

PS. Lähden huomenna etelämantereelle 11 päivän retkelle, joten postauksia ei tiedossa vähään aikaan.


Kuvat 1-4: Trekkimaisemia El Chaltenin ympäristöstä. Ylempänä oli aika levoton tuuli, jota vastaan oli paree suojautua.



Este etelässä

Posted by Jemi Tunnisteet: ,

Sattuneesta syystä oli tarkoitus kiirehtiä Ushuaiaan, maailman eteläisimpään kaupunkiin, joka sijaitsee Tulimaassa. Kolmen vuorokauden lähes yhtämittaisen bussimatkan jälkeen (n. 2500 km) saavuin aamu neljältä Rio Gallegosin bussiasemalle. Enää olisi yksi etappi ja olisin perillä…

Muutaman tunnin bussiaseman lattialla nukutun tunnin jälkeen kuitenkin kuulin, että chileläiset protestoivat hallituksensa päätöstä nostaa kaasun hintaa ja olivat sulkeneet eteläiset Argentiinan raja-asemat. Vaikka olin matkalla Argentiinasta Argentiinaan, viimeisen etapin varrella tie kävi Chilen puolella ja näin ollen Ushuaiaan ei ollut pääsyä. Tilanne aiheutti etenkin Chilen puolelle jumiin jääneille matkaajille isoja vaikeuksia, kun esim. elintarvikkeet alkoivat loppua kaupoista ja ravintoloista.

Jaettu ilo on moninkertainen ilo ja jaettu pettymys on pienempi pettymys. Tämän sain kokea kahden päivän aikana, jotka vietin sveitsiläisen Chantalin kanssa odotellessamme tilanteen parantuvan. Chantal oli ollut jo jonkin aikaa työelämässä, mutta ennen joulua hän irtisanoutui työstään, myi huonekalunsa sekä muuta omaisuuttaan ja pakkasi laukkunsa. Hän kyllästyi hektiseen oravanpyörään ja tuli Argentiinaan oleskelemaan, opettelemaan espanjan kieltä ja ennenkaikkea nauttimaan elämästä. Valintojen maailma, voisi joku sanoa. Tulipa taas tutustuttua übermukavaan ja mielenkiintoiseen persoonaan.


Kuva 1: Patagonian lakeuksilla tie tuntui jatkuvan loputtomiin (ja bussin ikkunassa oli ikäviä tahroja)
Kuva 2: Chantalin kanssa bussiaseman lattialla. Rinkka nukkama-alustana oli yllättävän epämukava


Talvi vaihtui kesäksi

Posted by Jemi Tunnisteet: , ,

Kahden vuorokauden matkanteon jälkeen Buenos Aires toivotti minut tervetulleeksi lähes zeniitistä porottavalla auringonpaisteella. Ranskalaiset tosin eivät kyenneet toimittamaan rinkkaani samalla koneella. Yhtiö lupasi hyvittää sadalla egellä ensimmäisen päivän tarvikeostoksia. Niinpä lähdin shoppailemaan: sukat, kalsarit, pieni pyyhe, shampoota, aurinkorasvaa, käsidesiä, kengät, farkut, uimashortsit ja pikeepaita. Kiitos sponsorille!

Toisen päivän iltana puin uuden pikeepaidan päälle ja suuntasin San Telmun kaupunginosaan, joka tunnetaan tangon synnyinsijana. Tällä kertaa en kuitenkaan kerennyt syventymään tanssin saloihin, vaan tapasin meksikolaisen kaverini Davidin. Tutustuin häneen yhteisen ystävän kautta Mexico Cityssä kaksi vuotta sitten ja jälleennäkeminen oli mahtavaa. David on reissumies. David ei ole valinnut perinteistä uraputkea vaan työskennellyt ja matkustellut ympäri maailmaa kymmenisen vuotta. David on persoona, jolla riittää uskomattomia tarinoita ja jonka seura saa satavarmasti hyvälle tuulelle. Illan aikana sain kuulla mm. Argentiinan vuoden 2001 kriisin myötä syntyneestä BAn ammattikunnasta - pahvinkerääjistä (penkovat iltaisin katuvarsien roskiksia ja työntelevät suuria itse tuunaamiaan kärryjä) sekä siitä, kuinka David oli päätynyt brittiläisen lehden kanteen puoli vuotta sitten osallistumalla alastonpyöräilyyn juoksemalla, kun ei sattunut oleen omaa pyörää käytettävissä.

Seuraavana päivänä ajattelin ottaa botskin Uruguayhin, mutta paikallisten lomasesongin vuoksi lippua ei ollutkaan saatavilla. Suuntasin bussiasemalle, jossa kaivoin esiin uskollisen matkakumppanini Lonely Planetin ja arvoin määränpään. Päädyin pieneen biitsikaupunkiin nimeltä Villa Gesell. Hostelli oli täynnä opiskelijaikäisiä porteneroja (Buenos Airesin asukkaita) ja kaikki puhuivat vain espanjaa. Tarkennettakoon, että täkäläinen espanja on kovin erilaista, mihin oon tottunut. Ihme suhinaa. Tu apechido? kysyi bussiaseman täti useamman kerran ja meinasi jo hermostua kunnes vihdoin tajusin hänen kysyvän sukunimeäni (normaalisti [apejido]).

Eräänä iltana oli taas aika pukea pikeepaita ylle ja tutustua paikalliseen illanviettokulttuuriin. Palatessamme hostellille muuan Esteri liittyi seuraamme. Sade yltyi ja yltyi ja lopulta vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kolmen muun jampan kanssa tärisimme kylmissämme ja likomärkinä tallustellessamme tien pientareita. Hiekkatiet muuttuivat ensin puroiksi ja sitten pieniksi joiksi. Juuri ennen hostellia piti ylittää risteys, jossa sai kahlata 30 cm syvässä vedessä. Teki lämmin suihku aika gutaa tuon jälkeen.

Viiden päivän Villa Gesellissä hengauksen jälkeen päätin jatkaa matkaa. Tällä kertaa ilman pikeepaitaa, se hukkui mystisesti pesulareissulla.


Kuva 1: Buenos Airesin keskustan noin 20 kaistasen tien keskellä oli Obeliski. Kuulemma kuuluisa.
Kuva 2: Pampan asukkia lautasella, viiniä ja David seurana = hyvä ilta

Amazing Race

Posted by Jemi Tunnisteet:

Puolentoista vuoden tauon jälkeen oli taas aika heittää rinkka selkään. Yritin olla stressaamatta turhista asioista ennen lähtöä ja samalla muuttaa hektisen rytmin ajatusmaailman lattarimaiseen huolettomuuteen. Sitä tulisin kuitenkin tarvitsemaan.

Lentomatkailu meni turhankin kaavamaisesti aina Lontooseen asti. Odoteltuani muutaman tunnin jatkoyhteyttä Ruukin toimittamien tyylikkäiden teräsrakenteiden suojissa Heathrown terminaali femmassa, alkoi tapahtua. Lento oli peruttu jonkin teknisen vian vuoksi. Koska kyseessä oli lentoyhtiön moka eikä outo sääilmiö kuten lumisade, heidän tuli tarjota jotain tilalle. Niinpä matkustajat kutsuttiin eräälle portille, jossa jaettiin toimintaohjeita. Lähtöluvan saatua lauma lähti liikkumaan sokkeloisia käytäviä pitkin tuloterminaaliin. Matkalaukkujen bongaus hihnalta ja seuraavalle rastille. Yläkerran infotiskiltä saatiin seuraavat ohjeet: korvaavan lennon pystyi buukkaamaan soittamalla johonkin numeroon tai palaamalla seuraavana päivänä infotiskille. Puhelinlinjat kävivät kuumina, kun kaikki yrittivät soittaa ensimmäisinä. Vieressä ollut nuori mies avautui henkilökunnalle oikein urakalla. Määränpäässä oli jo sovittu tiukka aikataulu, joka menisi nyt aivan pilalle. Kuinka näin voi käydä? Samassa hississä ollut nainen taasen kuvaili tilannetta täydeksi katastrofiksi maailmanlopun ilme kasvoillaan.

Mulla ei ollut kiire mihinkään, en ollut edes varannut majoitusta Buenos Airesista. Oma tilava huone viiden tähden hotellista ilmaseksi. Hymyilytti. Yheltätoista oli tarjolla safkaa hotellin ravintolassa. Maistu aika taivaalliselle pitkän päivän päätteeks. Samalla tutustuin urugualaiseen Rafaeliin. Sovimme tapaavamme seuraavan kerran Montevideossa.

Aamulla palasin infotiskille ja mulle arvottiin jatkoyhteys Pariisin kautta. Pitkälle lennolle sain normi turistiluokkaa paremman lipun. Mahtui kerrankin oikomaan kunnolla jalkojaan. Lennon alkuvaiheilla oli aikamoista turbulenssia. Mieleeni tuli muutamaksi sekunniksi puolitoista vuotta sitten Atlanttiin kadonnut kone. Olipa vielä sama reitti ja sama lentoyhtiö. Vierustoveri, jonka kanssa oltiin turistu niitä näitä, luki ajatukseni kasvoilta ja kertoi turbulenssien johtuvan siitä, että ylitimme juuri Pyreneitä. Siihenkin löytyi looginen selitys. Hyvä niin. Vielä ei siis ollut aika sukellukselle tai vuoriseikkailulle.

Case lähtövalmistelut

Posted by Jemi Tunnisteet: ,

Teoria:
Odota hyväksymiskirjettä Chilen yliopistosta. Varaa lentoliput vasta sen jälkeen. Hanki viisumi ajoissa.

Empiria:
Chilen yliopistosta tuli hyväksymiskirje joulukuussa. Olin ostanut lentolipun noin puoli vuotta aiemmin ja ehtinyt jo irtisanoa Lappeenrannan kämpänkin sitä ennen.

Viisumia varten tarvitsin seuraavia dokumentteja:

  • edellä mainittu hyväksymiskirje Chilen yliopistosta
  • rikosrekisteriote (voi tilata netistä, rekisterimerkintöjä ei vaadita..)
  • terveystodistus (YTHS:ltä ilmaiseksi)
  • 4 (!) kpl värillisiä passikuvia
  • varallisuustodistus Chilen asumisen ajalle (kv-toimiston tädiltä)
  • kopio passista

Nämä piti lähettää postitse Helsingin Erottajankadulla sijaitsevaan lähetystöön. Tämän lisäksi maililla pitää lähettää itse viisumianomus. Jonkin ajan kuluttua lähetystöön tulee talsia henkilökohtaisesti passi kourassa ja jokunen euro taskussa. Mun kohdalla tuo hetki oli viisi tuntia ennen koneen lähtöä.