RSS Feed

Loppusanat

Posted by Jemi Tunnisteet: , , ,

Nyt tulee tämän blogin viimeinen postaus! Halusin listata tähän muutaman asian, jotka ovat jääneet päällimmäisinä mieleen kuluneen vuoden ajalta.


********

Eräs ystäväni pohti, että jokaisella maalla on omat luonnonkatastrofinsa, joihin menehtyy ihmisiä. Mitä teillä siellä Suomessa on? hän kysyi multa. Se oli hyvä kysymys. Aloin kelaan, että meillä ei ole isoja tulvia, ei suuria hurrikaaneja, ei maanjäristyksiä jne. Noh, onhan meillä juhannus ja hukkumiskuolemat. Aika helpolla siis päästään.
Chilestä mieleeni ja selkäytimeen ovat jääneet lukuisat pienet maanjäristykset. Isoimmat kokemani olivat 6 Richterin suuruisia, mutta nekin olivat melko vaisuja eivätkä aiheuttaneet mitään tuhoja. Aika ajoin Chilessä kuitenkin järisee oikein kunnolla - edellisen kerran alkuvuodesta 2010.

Täällä jokainen kansalainen kantaa itsessään maanjäristyksen muistoa. Se on kauhun terälehti, joka elää kaupungin sydäntä vasten painuneena. Jokainen asukas on sankari jo ennen syntymäänsä. Sillä sataman muistissa on suuri onnettomuus, tutisevan maan tärähtely ja käheä ääni joka kohoaa syvyyksistä ikään kuin meren- ja maanalainen kaupunki panisi soimaan kaikki haudatut kallonsa kertoakseen ihmisille etta kaikki päättyy nyt.
Joskus, kun seinien ja kattojen rauniot törröttivät tomun ja tulen, huutojen ja hiljaisuuden keskellä, kun kaikki näytti jo lopullisesti ojentautuneen kuolemaan, mereltä saapui vielä viimeisenä kauhuna suuri aalto, suunnaton vihreä käsi, joka kohosi korkeana ja uhkaavana kuin koston torni lakaisten tieltään kaiken ulottuvilleen jääneen elämän.
-Pablo Neruda

Luonnonkatastrofittomuuden lisäksi panin merkille erään hassun seikan Suomen sijainnista. Etsipä karttapallo käsiisi, paikallista Suomi ja vertaile Suomen leveyspiirejä muihin alueisiin sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla. Pohjoisessa Suomen tasalla on Alaska, Pohjois-Kanada, osa Grönlantia sekä Siperia. Etelässä taasen eteläinen jäämeri sekä Antarktiksen niemimaa. Ei ihme, että jengi pitää Suomea pohjoisena ja kylmänä mestana! Onneksi kuitenkin Golf-virta on olemassa ja elinolosuhteemme pysyvät kohtuuden rajoissa.

Maailmalla matkatessa suomalaisuus on kovaa kamaa. Kaikkialla, missä olen pyörinyt, suomalaisiin on suhtauduttu vähintään suopeasti, yleensä positiivisesti ja välillä huomattavan suurella mielenkiinnolla. Emme ole päälliköineet historian saatossa muilla mantereilla, eikä näin ollen kaunaa kanneta juuri missään. Suomalaisella passilla pääseekin kulkemaan todella näppärästi verrattuna monista muista maista tulevien läpäreeseen. Esimerkiksi Brasiliaan voi entrata ilmaiseksi, jenkkejä tervehditään rajalla yli sadan dollarin viisumimaksulla. Suomen imago on mielestäni hyvä ja ainakin nuorten ihmisten keskuudessa Suomi on tunnettu parhaiten musiikistaan, eritoten heavy-musiikista.

Suomalaisena opiskelijana vaihtoon lähtö on uskomattoman hieno etuoikeus ja mahdollisuus. Saamme Kelalta opintorahan ja yliopistolta stipendin lentoja varten. Se on tehty taloudellisesti niin helpoksi, että on suorastaan häpeä olla käyttämättä sitä. Jos chileläinen kanssaopiskelijani haluaa tulla Suomeen vaihtoon, hänen täytyy maksaa oman koulunsa lukukausimaksu, lennot sekä eläminen Suomessa. Se on todella pitkä penni ja sen vuoksi suurin osa chileläisistä ei ikinä pääse nauttimaan vaihtarielämästä. 

Chilessä kaikki eivät pääse opiskelemaan edes omassa maassaan taloudellisten esteiden vuoksi. Tämän takia aiemmin mainittu opiskelijoiden lakkokin alkoi. Päivityksenä kerrottakoon, että ainakin Valparaisossa lakko päättyi lokakuussa yli neljän kuukauden protestoinnin jälkeen. Tulokset jäivät laihoiksi: hallitus lupasi vain lisätä stipendejä varattomille opiskelijoille ja härskin bisneksen teko koulutuksella saa jatkua. Monet ydinkysymykset jätettiin ratkaisematta, joten tilanne ei ole missään nimessä stabiili ja uusia protesteja on todennäköisesti luvassa jo pian. Alla YouTube -linkki, johon on mielestäni koottu hyvää settiä tämän kapitalismin kultalapsen toimimattomuudesta.




Laskeskelin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut matkustettua reilussa 40 maassa ja 6 mantereella (Aussit vielä puuttuu). Yhteensä noin 22 kuukauden seikkailut ovat tarjonneet sellaisia kokemuksia, että sanat eivät riitä niitä kuvaamaan. Tunnen olevani etuoikeutettu, mutta toisaalta olen myös kovasti uurastanut/sniiduillut/säätänyt noiden matkojen toteuttamiseksi. Tässä pieni kuvakollaasi viimeisiltä retkiltä, ei sattunut oleen vanhempaa kuvamateriaalia saatavilla.

Amazonin sademetsä Pohjois-Perussa, Annapurnan vuoristo Nepalissa, sukellusta koralliriutoilla Hondurasissa, Maya-pyramidit Guatemalassa, valaiden ihastelua Antarktiksella, ylösalaisin biitsillä Karibialla, Intian valtameren rannalla Etelä-Afrikassa, ratsastamassa tulivuorten kupeessa Guatemalassa, vuoritrekkailua Perun Andeilla, norsun selässä Nepalissa, reppureissaajan arkea meksikolaisella bussiasemalla, leijonanpentu Etelä-Afrikassa 















En ole ikinä oikein osannut vastata kysymykseen siitä, mikä on ollut hienoin matkakohde. Monesti parhaiten jäävät mieleen yksittäiset hauskat/sattumanvaraiset/jännittävät tilanteet, aktiviteetit, mielenkiintoiset ihmiset, luonnon kauneus ja monimuotoisuus - ei niinkään kuuluisan patsaan/rakennuksen tms näkeminen. Opaskirjoissa käytetty must see -termi saa mut näkeen usein punaista. Sellaisia ei ole olemassa! Kaikilla meillä on erilaisia intressejä ja kukin toteuttakoon itseänsä omin tavoin.

Varsinkin opiskelujen alkuvaiheissa oleville haluaisin sanoa, että kannattaa käyttää opiskeluaikojen tilaisuudet matkailuun. Sitten, kun olet työelämän oravanpyörässä, pitemmät seikkailut voi unohtaa tai ainakin ne ovat vaikeampia toteuttaa. Tekemällä kesätöitä, elämällä kohtuubudjetilla ja ostamatta bensasyöppöä vanhaa Corollaa jokaisella suomalaisella opiskelijalla on varaa matkustaa. Fakta juttu. Matkalle lähtöön ei loppupeleissä tarvitse mitään muuta kuin yhden päätöksen - päätöksen lähteä. Kaikki muut asiat on järjestettävissä.
Hän tajusi kuitenkin erään tärkeän seikan, sen että päätös on vasta kaiken alku. Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin, joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään.
-Paulo Coelho

Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, siihen täytyi olla motiivi. Kuulumisten päivittäminen kavereille ja perheelle käy toki helposti tämän kanavan kautta. Sen lisäksi luulen yhden motiivin olleen mahdollisuus muiden ihmisten inspirointiin. Olen lukenut, kuullut ja katsonut erilaisia matkakertomuksia viime vuosina aika paljon. Ne ovat  kerryttäneet ideapankkiani sekä tarjonneet mulle sekä kirjallisia että visuaalisia elämyksiä.

Eräitä mun inspiroijia



















Tälle reilun 50 postauksen ja 300 kuvan blogisivustolle on tehty n. 6000 käyntiä vuoden aikana. Toivon, että olen pystynyt inspiroimaan lukijoita - tavalla tai toisella. Kommentteja postauksiin on tullut jonkin verran, suuri kiitos niistä! Palautetta ja ideoita saa antaa vieläkin, ehkä se motivoi mua myös seuraavan reissun dokumentointiin ja jakamiseen.

********

Aivan lopuksi palaan vielä kesäiseen Valparaisoon. Kaupunki on tunnettu näyttävästä uuden vuoden juhlasta, jossa Valparaison lahti toimii valtavana luonnon amfiteatterina. Tämä blogi on hyvä päättää osviittaa antavalla fiilistelypätkällä.  
Chi-Chi-Chi Le-Le-Le Viva Chile!



Kiitos ja kuittaus,
Jemi

Vaihtoon Valparaisoon!?

Posted by Jemi Tunnisteet: , , ,

Oletko LUTin opiskelija ja harkitset vaihtoon lähtöä? Tämä postaus on juurikin sinua varten!

Miksi Valparaisoon?

Jos olet lukenut espanjaa LUTilla muutaman kurssin ja haluat parantaa kielitaitoasi, kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon espanjankieliseen maahan. Tällä hetkellä vaihtoehtoina on useita yliopistoja Espanjassa sekä kaksi Etelä-Amerikassa: Buenos Aires ja Valparaiso.

Eurooppa on aina Eurooppa eikä se tarjoa samanlaista eksotiikkaa, mitä löytyy lattareista. Haasteena saattaa olla myös ERASMUS-kupla: suurehko koko ajan keskenään hengaava vaihtariporukka, joka puhuu englantia, löytyy yllättävän monesta eurooppalaisesta yliopistosta. Näin olen ainakin kuullut ja lappeen Rannassa omin silmin nähnyt. Toki kaikki riippuu omasta asenteesta!

Buenos Airesin vaihto-ohjelma on englanniksi. Lukukauden aikana käydään lyhyen sivuaineen verran opintoja saman eurooppalaisen ryhmän kanssa, jossa on huomattava määrä myös suomalaisia. Ei mielestäni optimaalinen ratkaisu kielen oppimiseen.

Tällaista sulkemislogiikkaa käyttäen päädyin aikanani itsekin Valparaisoon. Oliko se sitten lopulta huono valinta vaihtoehtojen oltua niukat? No eipä ollut! Seuraavassa perusteluja.

Kielen oppiminen

USM yliopistolla kaikki opetus on espanjaksi. Erittäin harva kadunmies puhuu muita kieliä kuin espanjaa. Chileläisen hieman haastavan murteen ymmärtämisessä meni aikansa, mutta ei se(kään) mahdotonta ole. Kuinka palkitsevaa se olikaan, kun osasin lopulta käyttää paikallisia slangi-sanoja!

Paikallisiin tutustuminen

Jos vaan halua on, paikallisiin on suht helppo tutustua. Kämppikset, tuutori, kanssaopiskelijat sekä kavereiden kaverit tuli tutuksi ensimmäisinä. Chileläiset ovat yleisesti ottaen hyvin kiinnostuneita ulkomaalaisista ja jengi tuli helposti kyseleen, että kukas sinä oikein olet, mistä tulet ja mitä tykkäät chileläisistä naisista (noita kysyttiin aina!). Ja kun kielitaito kehittyy, luonnollisesti kommunikaatio helpottui ja keskustelunaiheita saattoi syventää. Lopulta tunsin itseni puoliksi chileläiseksi keskustellessani paikallisesta jalkapalloliigasta sekä politiikasta :P

Kompaktin kokoinen eloisa kaupunki

Vajaan 300 000 asukkaan Valparaiso on huomattavasti suurempi kuin lappeen Ranta ja huomattavasti pienempi kuin Santiagon metropoli - ainakin itselle täydellinen. Etäisyydet kaupungin sisällä ovat lyhyitä, julkinen liikenne toimii kohtuullisesti, kulttuuritarjontaa on runsaasti, cerrojen kadut ovat mahtavan tunnelmallisia, kaupungin sekä ulkonäkö että ilmapiiri ovat yksinkertaisesti uniikkeja.

Matkailumahdollisuudet

Yli 4000 km pitkään maahan mahtuu paljon. Karkeasti jaotellen etelässä on jäätikköjä ja trekkireittejä, keski-Chilessä isoimmat kaupungit ja viinitiloja sekä pohjoisessa Atacaman autiomaa. Argentiinaan pääsee helposti jylhät Andit ylittäen, Bolivian ja Perun vuoritrekit ja viidakkoseikkailut vaativat vähän enemmän aikaa. Tältä mantereelta löytyy loputon määrä aktiviteettimahdollisuuksia.


Vinkkejä fiilistelyyn ennen lähtöä

Jos sun tekee mieli fiilistellä ja harjoittaa espanjan taitojasi ennen vaihtoa, tässä muutama vinkki.

Elokuvat/sarjat
Cuevana - leffoja ja sarjoja, yleenä tekstit espanjaksi
Mirafriendsonline - Frendit espanjankielisillä teksteillä

Musiikkia
Grooveshark - ilmainen musiikkipalvelu, kokeile esim. Los Jaivas, Chico Trujillo, Manuel Garcia, Inti Illimani, Violeta Parra, Victor Jara, Gepe, Emociones Clandestinas, Electrodomésticos
Duna FM- chileläinen radiokanava
Radio Horizonte - kuin myös
Radio Placeres - hyvin punainen radiokanava, klikkaa "Escuchar señal en vivo"

Kirjat
Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni - Nobelpalkitun runoilijan värikäs elämäntarina, joka välittää chileläistä tunnelmaa, ilmestynyt jo vuonna 1974 eli parhaiten löytää kirjastosta tai oman version divarista. 

Susan Roraff: Culture Shock! Chile: A Survival Guide to Customs and Etiquette - Erilainen lähestymistapa kuin normi matkaoppailla, yrittää selventää mielenkiintoisia kulttuurillisia tekijöitä, hauska elää ne todeksi myöhemmin. Löytyy ainakin isoimpien kaupunkien kirjastoista.

Muiden vaihtoblogeja Valposta
Heikki
Vatos Locos


Kun olet jo kohteessa

Ensimmäisenä tarvitset tietysti asunnon. Netistä löytyy joitain asuntotarjouksia, mutta se ei ole välttämättä paras vaihtoehto etsimiseen. Suosittelen kävelyreissua esim. Cerro Alegrella ja etsimään ilmoituksia katutolpista sekä erityisesti minimarkettien ovenpielistä. Kyseiset ilmoitukset on suunnattu yleensä opiskelijoille. Osassa mestoista on pelkästään ulkkareita, osassa myös paikallisia. Kannattaa käydä useammassa kohteessa ja vertailla asumisen kokonaishintaa (vuokra, kaasu, vesi, sähkö, netti, pyykkikone).

Ajankohtaisia tapahtumia voi seurata mm. seuraavilta nettisivuilta.
InValpo - Blogimainen pläjäys Valpon ajankohtaisista asioista.
Invite - Ilmoituksia erilaisista tapahtumista.
El Mercurio de Valparaiso - Maan suurimman sanomalehden Valpo edition. Ilmainen, mutta vaatii rekisteröitymisen.

Kulttuurikeskus Balmaceda tarjoaa ilmaisia kursseja (talleres) nuorille ja opiskelijoille mm. kuvataiteesta, tanssista, musiikista, teatterista ja valokuvauksesta. Kannattaa tsekata heti aluksi, jotta ehdit ilmottautua muutaman kuukauden kestävälle kurssille. Itse kuulin tästä vasta loppuvaiheessa.

Ravintoloita, istuskelubaareja ja yökerhoja Valposta löytyy enemmän kuin normaali ihminen jaksaa koluta. Haluan silti mainita ravintolan nimeltä Kábala, josta saa kohtuuhintaisia mielettömän hyviä kahden hengen aterioita. Mun ehdoton lempiravintola. Löytyy Almirante Montt kadulta, kun nouset Anibal Pinto -aukiolta kivenheiton.

Illanvietto paikoista mainittakoon (Canción de) Trova, jossa tulkitaan mm. Manuel Garcian ja Silvio Rodriguezin lauluja livenä joka ilta. Tunnelmalliseen mestaan kannattaa entrata ennen kymppiä, jotta istumapaikka löytyy. Chilessä kälysimmässäkin mestassa on pöytään tarjoilu, joten istu alas, huido tarjoilijalle ja tilaa olutta (litran lasipulloissa, jaettavaksi) tai kuuluisaa terremoto juomaa, mutta ole varovainen. Tuo viiniä, hedelmiä ja jäätelöä sisältävä kombinaatio saattaa tuntua sananmukaisesti maanjäristykseltä - ainakin loppuillasta. Sijaitsee Cumming kadulla, myöskin hyvin lähellä Anibal Pintoa.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla liftausta Chilessä. Itsellä ei ollut mitään kokemusta aiemmin, mutta vaihtoreissun aikana tuli liftattua n. 2000 km Chilessä ja Argentiinassa. Erityisesti etelään johtava valtatie 5:llä liftaus on helppoa. Tiemaksupaikat (peaje) ovat oiva paikka nostaa peukku pystyyn. Perusvinkit löytyy HitchWikistä.

Jo hyvissä ajoin ennen lähtöä kannattaa myös liittyä CouchSurfing sivustolle, jollet vielä jostain syystä ole jäsen. Valpossa on suuri määrä jäseniä, jotka järkkää erilaisia tapahtumia (liity "Valparaiso, such a beautiful city.." nimiseen ryhmään) ja ainahan voit ottaa yhteyttä suoraan johonkin mielenkiintoiseen jäseneen. Ja sanomattakin varmaan selvää, että matkaillessasi muihin kaupunkeihin voit säästää pesoja ja tutustua paikallisiin eli hommata majotuksen tätä kautta.

Jos tykkäät käydä lenkillä, ei kannata sännätä suin päin liikkeelle cerrojen hapottaville nousuille. Plazuela San Juanilta lähdettäessä kohti La Sebastianaa mutkitteleva Alemania katu on tasainen. Hyvät maisemat, mutta semitylsä. Toinen hyvä vaihtoehto on mennä Muelle Baronin kohdalta meren rantaan, jota mukaillen menee kevyen liikenteen väylä. Itse ajoitin yleensä lenkin siten, että auringonlaskua sai ihailla takaisintulomatkalla. Käsittämättömän hienon näköistä, kun pilvet sattuvat sopivasti heijastamaan valon punaisia aallonpituuksia Valpon sataman figuurien taustalla. Kolmantena reittinä suosittelen Playa Torpederasilta (Universidad Playa Anchan takana) rantatien seuraamista lounaaseen. Hyvällä säällä mielettömät maisemat, reitti kulkee korkeiden kalliojyrkänteiden päällä. Itse en käynyt kuin kerran aika loppuvaiheessa ja jäi harmittamaan, etten ikinä käynyt siellä kameran kanssa.

Jos/kun matkailet Chilen sisällä, pitkille matkoille lento voi olla hyvä vaihtoehto. LAN on suurin yhtiö, mutta Sky Airline tarjoaa välillä myös edullisia lentoja. Bussilla matkustettaessa (ainakin Valpo-Santiago välillä) kannattaa aina kysyä opiskelija-alennusta. Kaikilla firmoilla ei toimi, Condor ei pettänyt kuin kerran.

*******

Jos sulla tulee mieleen jotain kysyttävää Valparaisosta, niin vastailen mielelläni. Yhteystiedot 'Lukijalle' -osiossa. Ja saa tietty tulla nykäseen hihastakin, jos satut mut jostain bongaan.

Paluu Suomeen

Posted by Jemi Tunnisteet:

"Miltä tuntui palata Suomeen?" jengi kyseli, kun olin palannut kotimaan kamaralle. Joka kerta siihen oli yhtä vaikea löytää vastaus. Vajaan kymmenen kuukauden lattareissa oleilun ja elämisen jälkeen fiilis oli kummallinen, mutta sen yhdellä lauseella ilmaiseminen ei ollut mahdollista. Kirjottelin tähän muutamia yksittäisiä asioita, joihin kiinnitin huomiota palattuani.

********

Astelin kotona (porukoilla) keittiöön. Pysähdyin ovenpieleen ja katselin ympärilleni: olin sisällä ilman kenkiä, t-paidalla tarkeni sisätiloissa, lattia oli parkettia, keittiössä oli kaiken maailman vempaimia sekä useita kaappeja ja työtasoja, lattialla matto, ikkunan edustalla viherkasveja, pöydällä pöytäliina sekä pino sanoma- ja aikakausilehtiä. Vastakohta Valpon kämpälleni oli löytynyt.

Tiskikone - mikä autuus. Muutaman astian tiskasin silti käsin pelkästä tiskiharjan ja hanasta tulevan kuuman veden ilosta. Valpon tiskisientä, kylmää vettä ja erittäin ahdasta keittiötä ei ollut yhtään ikävä.

Lähdin ystäväni luo keskustaan bussilla. Bussi saapui täsmällisesti aikataulun mukaan, astuin sisään matalalattiabussiin ja maksoin bussikortilla. Istumaan mahtui ilman, että polvet olisivat olleet suussa. Ikkunat olivat tiiviisti kiinni eikä kuski popittanut lainkaan musiikkia. Melko eksoottista!

Kävelin keskustorin läpi enkä nähnyt yhden yhtä kulkukoiraa loikoilemassa missään. Poliisiauto kurvasi läheltä, mutta siitä puuttui selvästi jotain: missä olivat kiviltä suojaavat metalliverkot ikkunoiden edestä? Jatkoin kävellen lyhyen matkaa Hämppiä pitkin. Autoja valui ohi, mutta kertaakaan en kuullut tööttäystä. Kummallista.

Maistelimme ystävien kanssa suomalaista olutta. Tölkin kyljessä oli Suomen lippu ja tutut luvut: 6-1. Mestaruudestahan oli vasta puoli vuotta. Onkohan kyseistä tuotetta saatavilla vielä 15 vuoden päästä?

Illemmalla eksyimme poissaollessani ilmestyneeseen yökerhoon, joka oli nimetty siskoni toisen nimen mukaan. Bling, bling ja vielä kerran bling. Missä olivat nuhjuiset muovipenkit, litran lasiset olutpullot ja cumbia-musiikki? Olin shokissa. Chilessä olin ollut 'pitkä ja vaalea'. Nyt olin yhtä samaa harmaata massaa.

Aamulla join tamperelaista raanavettä. Maistui ihan mielettömän raikkaalle ja hyvälle. Valpon vesijohtovesi oli maultaan hyvin kyseenalaista.

Selailin lehtiä. Karppaus oli vallannut Suomen. Lehtien palstoilla käytiin asemasotaa puolesta ja vastaan. Oliko se nyt terveellistä vai ei? Laihtuuko vähähiilidydraattisella ruokavaliolla? Jälkimmäiseen pätee melko yksinkertainen nyrkkisääntö: kun input on pienempi kuin output niin varastotaso laskee. Inputiin voi vaikuttaa ruokavaliolla. Outputia taasen voi lisätä helposti liikunnalla, mikä yleensä unohtuu näistä keskusteluista.

Tämän innoittamana lähdin lenkille hervantalaisen järven rantaan. Maasto oli kovin tasaista, missään ei näkynyt vuoria, ihmisiä ei tullut juurikaan vastaan useamman kilometrin varrella ja joka puolella oli puita. Eräässä mutkassa oli moottorisaha laulanut ja juoksu-uran vieressä oli pino puita. Niistä tullut voimakas tuoreen puun tuoksu sai aistini herkistymään. Yksi suomalaisimmista tuoksuista.

Illemmalla katselin telkkaria. Lähes joka ohjelmassa oli joko Kari Hietalahti, Aku Hirviniemi tai Krista Kosonen. Ensin mainittu oli entuudestaan tuttu.

Uutisissa taasen kerrottiin erään presidenttiehdokkaan ecuadorilaisen elämänkumppanin rattijuopumuksesta. Asiaa kauhisteltiin ihan aiheesta, sillä olihan kyseessä vakava asia. Jos Ecuadorissa pätee yhtään Chilen meininki, en ihmettele tapausta yhtään. Jengillä oli tapana ottaa kuppia ja ajaa autolla kotiin. Tätä maan(osan?) tapaa ei jäänyt yhtään ikävä.

Perun pikavisiitti

Posted by Jemi Tunnisteet: , , , ,

Olin hommannut lentolipun Suomeen Limasta, joten hengasin matkan vikat päivät Perussa. Pysähdyin Nazcan pikkukaupungissa ennen itse pääkaupunkia.

Nazca oli hieman outo mesta. Sen turistien vetovoima perustui Nazca lines -kuvioihin eli autiomaan hiekassa olleisiin monikymmenmetrisiin kuvioihin, joiden alkuperästä kukaan ei tiennyt. Ehkä ne olivat olleet aikoinaan tähtikarttoja, ehkä eivät. Joka tapauksessa näitä kävi katselemassa suuri määrä turisteja varta vasten järjestetyillä pienkonelennoilla. Tämä ns nähtävyys oli tuotteistettu maksimiinsa mm. kirjojen, vaatteiden ja hotellien nimien muodossa. Itseä tuo ei napannut yhtään.

Nazcan lähistöllä oli maailman suurin hiekkadyyni - korkeutta 2000 metriä meren pinnasta. Atacaman kokemusten innoittamana halusin päästä laskemaan sitä laudalla. Kulutin useamman päivän kysellen matkanjärjestäjiltä sopivaa ajankohtaa sekä etsiessäni kunnon lautaa. Kaikkialla näin vain tarrakiinnityksellä olevia vanerilautoja, joiden laskuominaisuudet olivat rajattuja. Vihdoin sovin retken ja mua tultaisiin hakemaan seuraavana aamuna kello neljä hostellin ovelta.

Kun näin aamulla oppaan tuomat laudat, puhalsin pitkään. Ne oli juurikin niitä skeidalautoja, joita yritin välttää. Tässä vaiheessa kävi ilmi, ettei koko kaupungissa ollut lumilautoja, joita opas kutsui ammattilaislaudoiksi. Noh, en voinut asialle mitään, hieman vain harmitti parin päivän ylimääräinen odottelu ja jahkailu. Taksi vei meidät puolen tunnin matkan päähän ja aloitimme sorapolun kipuamisen. Alkumatka sujui taskulampun valossa, mutta pian aurinko alkoi sarastaa. Olimme näin aikaisin liikkeellä, koska päivällä lämpötila nousee liian korkeaksi ja hiekka muuttuu polttavaksi. Kolmen tunnin kipuamisen jälkeen olimme perillä, onneksi vain loppuosa piti kiivetä pehmeää hiekkaa myöden. Näky oli aika absurdi. Ympärillä oli kallioisia kukkuloita, mutta niiden laet olivat kaukana alhaalla. Seisoimme valtavan kokoisen hiekkadyynin päällä, emmekä olleet edes rannikolla. Aikojen saatossa joku sopiva paikallistuuli oli kasannut hiekasta tällaisen muodostelman.

Tässä vaiheessa olin tajunnut, että kännykälläkin voi ottaa kuvia, vaikka ne ovatkin todella huonolaatuisia.



Dyynillä ei olllut yhtä isoa sivua vaan se kumpuili. Harjoittelimme laskua aluksi pienillä töyssyillä. Tämän laudan erikoisus oli se, että vain sisäkantilla pystyi laskemaan, ulkokantille siirtyminen tiesi välitöntä kaatumista. Niinpä toiseen suuntaan mentäessä piti kääntää huonompi jalka eteen ja se tuotti hieman vaikeuksia.

Sitten lähdimme laskeutumaan. 20m mäki, 50m mäki, 60m mäki jne joiden välissä lauta irrotettiin ja käveltiin lyhyt matka. Lopulta päädyimme grande finaliin: 800 metriä pitkä hiekkarinne! Se näytti päättymättömältä.

Koko vaiva oli ehdottomasti tämän väärtti. Laskin hurjaa kihtyvää vauhtia mielettömän kokoista hiekkarinnettä, oikean käden sormet hipoivat hiekanpintaa, aurinko paistoi, sydämeni jyskytti tiheällä frekvenssillä ja adrenaliinivarasto oli taas huipussaan.


Me and the monkeys

Viimeiset pari päivää vietin pääkaupunki Limassa. Tapasin vanhan kaverin, johon olin tutustunut Yurimaguaksen viidakkokylässä Pohjois-Perussa paria vuotta aiemmin.

Kävimme Liman eläintarhassa, jossa oli muun muassa Amazonin eläimiä. Noita useita eri apinoita sekä lintuja kuten sinikeltaisia papukaijoja olin bongaillut Amazonin sademetsässä vapaana. Nyt ne olivat pienissä häkeissä ja jengi otti kuvia minkä ehti. Kun eräät teinitytöt huomasivat eksoottisen valkoisen miehen, halusivat he kaikki samaan kuvaan kanssani. Roolini oli vaihtunut katselijasta katsottavaksi. Tuntui vähän apinalta.

Myöhemmin vierailin kaverini perheen kotona. Nautimme illalliseksi perulaista perinneruokaa marsua, joka oli hyvin maukasta. Perhe oli tuonut viidakkokaupungista bussilla takin alla apinan Liman asuntoonsa. Tämä lemmikki piti pitää narussa, muuten tippuivat maljakot ja verhot repesivät. Leikin tuon lystikkään otuksen kanssa pitkän tovin.

Viimeisenä aamuna kävin vielä heidän luonaan aamupalalla ennen suuntaamista lentokentälle. Oli aika sanoa hyvästit myös apinalle. En tiedä ymmärsikö se tilannetta, mutta se kiipesi jalkaani pitkin syliini ja halasi sekä käsillään että hännällään sanoakseen hyvästit. Voi kunpa voisin hommata jonain päivänä tuollaisen lemmikkiapinan!



Atacaman autiomaa

Posted by Jemi Tunnisteet: , ,

Pohjois-Chilessä aivan Bolivian rajan tuntumassa sijaitsee kylä nimeltä San Pedro de Atacama. Se on yksi turisteimpia mestoja Chilessä, muttei suotta. Sen kupeesta avartuva Atacaman autiomaa tarjoaa toinen toistaan mielikuvituksellisempia luonnonnähtävyyksiä.

Pari vuotta sitten tutustuin alueeseen Bolivian puolella. Kolmen päivän jeeppiretki sai mut haukkomaan henkeä ja kameran sulkimen naputtamaan tasaiseen tahtiin. Matkan varrella näkyi maailman suurimman suolajärven lisäksi mm. uskomattomia kallio-, kivi- ja hiekkamuodostelmia, laguuneja, muutamia mielenkiintoisia eläimiä, räjähdysmäisesti purkautuva geysir ja kuuma lähde, jossa liotteli mielellään kylmän kangistamia raajojaan. 4000 metrin korkeudessa talvisaikaan oli tosi viileetä. Tässä kuvakollaasi noista maisemista.

Salar de Uyuni











Nyt mulla oli aikaa tutustua San Pedro de Atacamaan vain pari päivää. Kamera oli jumittunut lopullisesti, joten mitään omia kuvia en pystyisi räpsimään. Päätin panostaa liikunnallisiin aktiviteetteihin.

Vuorokauden mittaisen bussimatkan päätteeksi päädyin hostelliin, joka oli avattu vasta neljä päivää aiemmin. Se oli hieman kylän keskustan ulkopuolella, mutta kävellen pääsi silti helposti joka paikkaan. Tässä kylässä kaikki talot olivat yksikerroksisia ja useat tiet olivat päällystämättömiä. Välillä internetoperaattori teki tenän, eikä koko kylästä löytynyt internet yhteyttä. Tunnelma oli sen verran rauhallinen, ettei täällä sellaisista detaljeista kannattanut stressata.


Elämyksiä laudalla..

Hostellini väki oli lähdössä hiekkasurffaamaan. Olin halunnut kokeilla sitä tämän reissun aikana ja niinpä ilmottauduin mukaan. Menimme pakettiautolla suht lähellä olevaan laaksoon (Valle de la Muerte), joka oli mahtavan näköinen jo sinällään. Saavuimme kohtuu kokoiselle dyynille, meille jaettiin vanhat lumilaudat ja kipusimme ylös. Pohjaan tuli hangata kynttilänpalaa ja sit vaan menoksi. Tärkeätä oli kuitenkin muistaa, että hiekalla lautaillessa painon pitää olla takajalla, toisin kuin lumella.

Monikansallinen ryhmämme suoriutui ekoista laskuista vaihtelevasti. Hiekka pöllysi siellä sun täällä.

Fotos de 'Atacama Cross Country'









Lopussa pääsin laskemaan pari kertaa lähes koskemattomalla hiekalla ja homma alkoi sujua. Suupielet venyi yläviistoon väkisin, mielettömän makeeta puuhaa!





Lautailun jälkeen käytiin tsiigaan auringonlasku Kuulaaksossa (Valle de la Luna), jonka kivimuostumat olivat nimensä mukaan kuin kuusta. Päälle vielä grillaus-sessio hostellilla. Ei huono päivä ollenkaan.


..ja pyörällä

Vuokrasimme meksikolaisen jannun kanssa maastopyörät päiväksi. Lähdimme matkaan puolenpäivän jälkeen, jotta auringonpaahde vaimenisi edes loppumatkaksi. Viisi litraa vettä repussa tuntui aluksi hieman liioittelulta, mutta pian tulin toisiin ajatuksiin. Muutaman minuutin urheilun jälkeen suu oli niin kuiva, että tuntui etten olisi juonut koko päivänä mitään. Etenimme rauhallisesti erästä vehreää laaksoa mukailevaa hiekkatietä pitkin. Vaikka olimme autiomaassa, maisemaa hallitsi kauniit värit. Keltainen heinä, vihreät pensaat, ruskea ja harmaa hiekka, punertava kallio ja kirkkaansininen taivas olivat hieno yhdistelmä. Vajaan polven syvyisen joen ylitimme kahlaamalla ja kylmä vesi virkisti mukavasti. Päädyimme vanhalle hevoskärrytielle, joka nousi jyrkästi vuorenrinnettä. Se johti pitkälle vankkureiden mentävälle tunnelille, joka oli louhittu 80 vuotta sitten vuorenseinämän läpi. Toiselta puolelta avautui aivan uusi maailma: kovasta hiekasta muodostuneita hiekkadyynejä silmänkantamattomiin.

Tarkoituksenamme oli jatkaa käsin piirrettyyn karttaan merkittyä pyöräreittiä. Ohjeet olivat olleet huonot ja mitään viittoja ei tietenkään maastossa ollut. Niinpä lähdimme etsimään sitä intuition varassa. Seikkailimme dyynien päällä päämäärättömästi, kunnes löysimme kuivuneen joen pohjan. En muista sellaista adrenaliinivirtaa suonissani kulkeneen vähään aikaan, kun pyöräilimme vauhdikkaasti mutkikasta uomaa, jota reunusti viisimetriset hiekkaseinämät. Suorilla kiihdyttäen, mutkissa sen verran varoen, ettei seinämät raavi kylkiä. Päässäni pyöri vain kaksi sanaa: pura vida!

Päädyimme umpikujaan, emmekä tunnin parin etsinnän jälkeen löytäneet oikeata polkua. Arvioimme pimeän tulevan puolentoista tunnin päästä ja silloin olisi parasta olla muualla. Auringon laskiessa autiomaa muuttuu keskipäivän pätsin vastakohdaksi eli hyytävän kylmäksi. Eväät ja juoma alkoivat myös loppua. Oli pakko palata tuloreittiä pitkin takaisin.

Vaikka emme alkuperäistä reittiä pyöräilletkään, tästäkin aktiviteetista jäi hienot muistot. Dyynien päällä ja väleissä navigointi - in the middle of nowhere - oli vapauttavaa. Tätä en tosin suosittele tekemään yksin, varsinkaan jos omaa huonon suuntavaiston.

(kuvia pyöräretkeltä ei toistaiseksi saatavilla, jos hyvin käy niin lisään myöhemmin)

Valpoa eri kuvakulmista

Posted by Jemi Tunnisteet:


Valparaisolle oli haikea heittää hyvästit. Tällaisia maisemia jään kaipaamaan.

Talvella sateen jälkeisenä päivänä näkyi Andien lumihuiput


















Cerca del Puerto / Plaza Sotomayor








Cerro Alegre eli kotikulmani







































































Ascensor Polanco, Congreso, rantatie, Cerro Barón ja USM yliopisto












































Iltakuva Playa Anchalta



















Loppuun vielä fiilistelybiisi Valparaíso de mi amor, joka kiteyttää Valparaison syvimmän olemuksen ;)



Taistelija Neruda

Posted by Jemi Tunnisteet: ,

Yksi kansainvälisesti kuuluisimmista chileläisistä kautta aikain on runoilija Pablo Neruda (1904-1973). Tämä Temucon alueella kasvanut värikäs persoona matkusti reilu parikymppisenä Aasiaan, missä hän edusti Chileä konsulaatin toimissa.

Myöhemmin hän vaikutti Euroopassa, etenkin Espanjassa ja Ranskassa. Hän seurasi paikan päällä, kuinka Espanjan fasistinen liike sai tuulta purjeisiin. Nuo kokemukset muokkasivat hänen poliittista suuntautumistaan ja myöhemmin hän toimikin aktiivisena kommunistisen puolueen kannattajana. Kotimaastaan hän joutui kertaalleen (väliaikaisesti) maanpakoon juurikin poliittisten näkemystensä vuoksi.

Vuosien varrella Neruda kierteli paljon kansan parissa. Etenkin Pohjois-Chilen kaivostyöläisten surkeat työolot vaikuttivat häneen syvästi ja köyhän väestön hukutettu ääni pääsi esiin hänen runojensa kautta. Hänen suosio kasvoi - ei vaan Chilessä vaan myös kansainvälisesti.

Neruda oli aikansa rock-stara. Naisia, viinaa, useita asuntoja ja hillitön suosio. Häntä pyydettiin lausumaan runojansa joka paikkaan. Kokonaisen tehtaan henkilöstö saattoi olla kokoontuneena suureen saliin, ottaa lakit päästään, kuunnella jokaista sanaa hiiren hiljaa ja lopuksi puhjeta riehakkaisiin suosionosoituksiin. Vaikea kuvitella yhdenkään suomalaisen runoilijan pystyvän vastaavaan.

Neruda oli ehdolla useamman kerran Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Vuonna 1963 hän oli taas vahva ehdokas. Lehdistö piiritti häntä, mutta ymmärrettävästi hänellä ei ollut mitään kommentoitavaa. Niinpä hän lukittautui merenranta-asunnolleen Isla Negraan siihen asti kunnes voittaja julkistettaisiin. Hän varasi vaimonsa kanssa taloon isot varastot elintarvikkeita sekä punaviiniä ja ripusti vanhan portin pieleen suuren lukon. Tilanne raukesi, kun voitto meni toisaalle. Valinta kohdistui häneen vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.

Neruda tunnettiin Chilen sosialistisen presidentin Salvador Allenden hyvänä ystävänä ja poliittisena tukijana. Allende sai surmansa sotilasvallankaappauksen yhteydessä 1973. Sattumaa tai ei, Neruda kuoli vain 12 päivää myöhemmin.

Isla Negra

















Nykypäivänä Nerudan elämään voi tutustua paitsi lukemalla hänen tuotantoaan myös vierailemalla hänen asunnoillaan, jotka ovat museoitu. Valparaisossa on La Sebastina: viisikerroksinen rakennus upeilla näköaloilla merenlahdelle. Santiagon La Chascona löytyy Bellavistan kaupunginosasta. Valparaisosta puolitoista tuntia etelään löytyy vielä Isla Negra, jossa on vaikuttava kokoelma Nerudan matkoiltaan keräämiä esineitä ja jonka ikkunoista voi ihastella Tyynenmeren kuohuja.


Naapurimaiden aateveljet

Toinen saman aatteen eteläamerikkalainen edustaja on vielä Pabloakin kuuluisampi. Argentiinalainen Ernesto Che Guevara taisteli samojen päämäärien puolesta, mutta tarttui kynän sijasta aseeseen. Piinkovana sissipäällikkönä tunnettu Che luki iltaisin sotilailleen Nerudan runoja.

Nämä aateveljet tapasivat kerran Kuubassa, jonne Pablo oli kutsuttu, mutta mistään elinikäisistä kaveruksista ei voida kuitenkaan puhua. Chelle hallinnollinen työ Kuubassa ei sopinut ja niinpä hän jatkoi onnistuneen vallankaappauksen jälkeen taas sissinä. Matka päättyi bolivialaisen vuoren rinteelle, minne hänet tapettiin. Hänen hallustaan löydettiin kaksi kirjaa: aritmetiikan oppikirja sekä Pablo Nerudan runokirja Suuri lauluni (Canto General).