RSS Feed

Työharjoittelua mä metsästän

Posted by Jemi Tunnisteet:


Työnhakuprosessi

Yhtenä tavoitteenani tälle vuodelle oli löytää töitä vaihtolukukauden jälkeen. Hakuprosessin olisi voinut aloittaa jo aiemmin kuin toukokuussa, mutta toisaalta kielitaito ei ollut vielä siinä vaiheessa kehittynyt tarpeeksi esimerkiksi haastattelua varten.

Etsin töitä eri metodeilla: opiskelijajärjestö AIESECin kautta, kavereiden vanhempien suhteilla, lähetin hakemuksia Chilessä operoiviin suomalaisiin firmoihin sekä vastasin internetistä löytyvien chileläisten rekrysivujen ilmoituksiin.

Prosessi oli pitkä, mielenkiintoinen ja juonenkäänteillä maustettu, mutta välillä myös hermoja raastava. Jo alkumetreillä mulle selvisi opiskelijoiden rooli chileläisillä työmarkkinoilla. Tutkintoon liittyvä pakollinen harjoittelu (practica) on suhteellisen helppo löytää, mutta lain mukaan firmojen ei tarvitse maksaa harjoittelijalle juuri mitään. Normaaliin työhön pääsee vasta valmistumisen jälkeen.

Aluksi sainkin tajouksia ko harjoitteluista, jotka jouduin hylkäämään olemattoman palkan vuoksi. En siis odottanutkaan täällä rikastuvani, mutta peruskulut chilessä elämiseen hakemani työn pitäisi kattaa. AIESEC välittää erilaisia harjoitteluja yrityksissä. Palkka riippuu harjoittelun statuksesta: management työstä maksetaan kohtuullisesti, development työstä maksetaan joku todella pieni korvaus tai ei mitään. Chilessä tarjolla olleet AIESECin harjoittelut olivat lähes kaikki jälkimmäiseksi mainittuja, mikä myötäilee paikallisia työmarkkinoita. Katselin järjestön globaalista tietokannasta tarjouksia myös muista lattarimaista, mutta aina kun oli joku sopiva paikka, jokin vaatimus ei täyttynyt (esim. natiivi portugali tai mahdollisuus vuoden pestiin).

Ongelmia

Olin pitkähkön yrityksen jälkeen päässyt haastatteluun maailman suurimman rengasfirman Santiagon tehtaalle. Työ olisi vastannut hyvin pitkälti opintojani ja tästä olisi maksettukin hieman enemmän. Paikan päällä kuitenkin sain kuulla, että en voi saada kyseistä pestiä, koska en opiskele tutkintoa Chilessä. Kuulemma lakisäädösten viidakko on lävitsepääsemätön tässä tapauksessa. Palasin takaisin lähtöruutuun ja se turhautti. Joku olisi voinut myös mainita dilemman aiemmin.

Seuraavaksi aloin etsimään töitä eri tittelillä kuin practica esim. trainee. Ne on paremmin palkattuja hommia, jotka on usein määrä-aikaisia, mutta optiolla jatkaa pitempäänkin. Taas sain muutamia tarjouksia ja kävin haastatteluissa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin aina käytettävissä oleva aika. Olin hakemassa duunia 4-5 kuukaudeksi, lähes aina olisi pitänyt sitoutua vuodeksi.

Sattumuksia

Rengasfirman haastattelussa teimme toisen hakijan kanssa samaan aikaan psykologiset testit. Inttityyliset 250 kyllä/ei kysymystä espanjaksi vaati hieman keskittymistä. Toisen hakijan kännykkä alkoi soimaan kesken testin. Hän ei kuitenkaan sulkenut puhelinta, vaan valitteli kaverille, että nyt on vähän huono hetki. Oli pokassa pitelemistä.

Olin palaamassa eräältä marssilta huivi naaman edessä, sillä ilmassa oli jonkin verran kyynelkaasua. Kuulin vieressä kävelevän nuoren naisen sanovan jotain englanniksi. Se on harvinaista täällä ja niinpä aloin jutteleen hänelle. Kävi ilmi, että hän oli palaamassa ruokatunnilta töihin mittausinstrumentteja kaivosalalle toimittavaan firmaan. Vaihdoimme yhteystietoja ja parin päivän päästä olin hänen pomonsa haastattelussa.

Olin Chilen suurimman lentoyhtiön haastattelussa Santiagossa. Paikkoja tähän hankintatoimen duuniin oli kolme ja pohdin etukäteen, että kuinkahan monta kandidaattia sinne tulee. Hieman oli hämmentävä tilanne, kun yhteen huoneeseen pakkautui 24 hakijaa, joista osa lähempänä neljääkymppiä. Logiikkatesti sekä englanninkielen testit menivät rutiinilla, mutta parhaiten jäi mieleen ”henkilökohtainen” haastattelu, joka tapahtui siten, että huoneen edessä ollut rekrytoija haastetteli kaikkia vuorotellen muiden kuullessa kaiken. Olin melkein takarivissä ja oli jännä vastailla sieltä kaikkien niskojen yli. Ihan kuin haastattelu kolmannella kielellä ei  olisi muutenkin tarpeeksi haastavaa.

Loppuhuipennus

Olin hakenut töitä pitkän tovin ja ainainen epävarmuus tulevasta rassasi. Niinpä päätin elokuun puolen välin tienoilla lopettaa etsinnän ja palata Suomeen. Mulla ei ollut varaa hengailla enää Valpossa ilman mitään tuloja ja elämä ilman rutiineja oli käynyt hieman puuduttavaksi. Ostin lentolipun Limasta Suomeen lokakuulle ja suunnittelin hieman matkustavani sitä ennen. 

Syyskuun alkupuolella kävin pikaisesti Argentiinassa ja palasin Santiagoon. Juttelin porukoiden kanssa skypessä käytännön asioista, jotka liittyivät paluuni. Puhelun aikana sain työtarjouksen eräästä suomalaisesta firmasta Valposta ja päätin ottaa sen vastaan. Töiden piti alkaa seuraavalla viikolla.

Ensimmäisenä "työpäivänä" juttelin mestan pomon sekä HR ihmisen kanssa. Pomo pahoitteli, ettei ollut muistanut kysyä mun viisumista, jota HR tyyppi oli heti tivannut. Niinpä en voinut aloittaa töitä vaan asiaa alettiin selvittämään. Viikon odottelun ja setvimisen jälkeen selvisi, etten voi aloittaa koko duunia viisumiproblematiikan vuoksi.

Mulla oli yhä voimassa oleva lentolippu Limasta, joten hyvästelin Valpon jo toista kertaa lyhyen ajan sisään. Oli aika aloittaa kotimatka.



PS. Blogikirjoitus jatkuu vielä, pahoittelut pitkästä tauosta kaikille innoikkaille lukijoille! :)


2 kommenttia

Rockia peliin

Posted by Jemi Tunnisteet: ,

Hyviä uutisia Tampere Rock Citystä: kavereideni bändi - The Drives - on julkaissut uuden sinkun (2 biisiä). Nyt sinäkin voit kuunnella tätä uudenkarheeta huikaisevaa materiaalia ilmaiseksi vaikkapa tämän blogin lukemisen ohessa.

1) Something to fight for





Jos diggasit, niin käypä tykkäämässä bändin virallisella Facebook-sivulla ja katsomassa keikka-aikatauluja. Keep on rockin'!

0 kommenttia

Saariajelu

Posted by Jemi Tunnisteet: , ,


Heinäkuussa teimme muutaman kaverin kanssa viikon mittaisen retken Chiloen saarelle eteläiseen Chileen. ”Eteläinen” on hieman suhteellinen käsite Chilen tapauksessa, sillä saarelle on kyllä matkaa yli tuhat kilometriä, mutta se on silti "vain" Valparaison ja Chilen eteläkärjen puolessa välissä. Tarkoitus oli lentää Valdiviaan ja jatkaa sieltä autolla, mutta pari tuntia ennen lähtöä lennot peruutettiin purkeutuvan tulivuoren vuoksi.

Menimme lopulta bussilla Rio Buenosiin, josta jatkoimme eteenpäin Natin isältä lainatulla autolla. Seurueeseemme kuului lisäkseni kaksi italialaista ja kaksi chileläistä, joista toinen oli vieläpä asunut lapsuutensa Chiloen saarella ja hän toimi oppaana kertoen suurella ylpeydellä ja intohimolla kotiseudustaan.Chiloen saaren ympärille on rakennettu mystistä viittaa, sillä saari oli pitkään eristyksissä mannermaasta, minkä huomaa muun muassa ruokakulttuurista.

Tässä muutama kuva matkaseurueestamme. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalta: Nati, Matteo, Paola ja Elena.











Menomatkalla pysähdyimme Frutillarin kylään järven rannalle, jossa voi ihailla tulivuoria. Harmikseni aiemmin mainitsema purkautuva tulivuori sijaitsi hieman kauempana enkä päässyt kuvaamaan.. 
Takaisintulomatkalla yövyimme Puerto Varasissa ja viimeisenä päivänä ulkoilimme sen lähistöllä joen rannalla.


Saarella ajelimme kapeita teitä sinne tänne. Välillä piti tarkastella maisemia myös Peugeotin kattoluukusta. Hiljaisen kauden matkailuun auto oli todella kätevä, sillä julkisia kulki aika huonosti.










Cucao nimisellä rannalla oli mahtavia heijastuksia tyynestä vedestä. Niinpä otimme kuvia pitkän tovin.  Katsopa ekaa kuvaa tarkkaan ja mieti mitä siinä tapahtuu!

 


Autossa istumisen vastapainoksi kävimme välillä kävellen tutustumassa saaren luontoon, joka oli yllättävän vaihtelevaa. Tässä kuva yhdeltä kävelyreitiltä Cucaon läheltä.










Castron kylässä oli saaren kuuluisia asuntoja, jotka on rakennettu korkeiden pilareiden päälle. Tämäkin kylä oli saaren itäpuolella, joka on suojassa Tyynenmeren puolelle aika ajoin iskeviltä tsunameilta.



Saaren turistinähtävyyksiin kuului suuri määrä puukirkkoja. Suomalaiselle puurakentaminen ei ollut huippueksoottista, mutta olihan ne hienoja. Tässä muutama ulkoapäin.



Retken jälkeen opettelin vähän käyttämään Photoshopia. Tuloksena mm. tällaisia tekeleitä.






Edellisessä postauksessa pistin yhden HDR kuvan ja siitä tuli ihan positiivista palautetta. Tässä muutama lisää. Klassinen esimerkki ympäristöstä, jossa HDR pääsee oikeuksiinsa on hämärä kirkko, jonka maalatuista ikkunoista tulee kirkas valo. Yritäpä ottaa normaali kuva siten, että hämärät nurkat eivät ole liian tummia ja samanaikaisesti ikkunoiden maalaukset säilyvät! Vaikka nämä kriteerit täyttyisivätkin, kuvien realistisuus kärsii ja siksi en tykkää harrastaa liikaa tällaista kikkailua. Viimeinen kuva Puerto Varasin läheltä.












Eräs ilta Chiloen retken aikana, sain tietää hyvin ikäviä uutisia - nuoruuteni idoli oli kuollut. Tuona iltana katselin haikeana takkatuleen enkä pystynyt pitämään seuraa kavereilleni. RIP Mika Myllylä.

0 kommenttia
Tilaa: Blogitekstit (Atom)