Porukat tuli muutama viikko sitten kyläileen tänne Chileen. Taksimatkalla lentokentältä Santiagon keskustaan isä kyseli, että onko täällä futismatsia viikonloppuna. Pienen selvitttelyn jälkeen ostettiin liput sunnutaipäivän paikalliskamppailuun Colo Colo - Universidad Catolica.
Otettiin metro Plaza de Armasilta kohti Estadion Monumentalia. Täyteen ahdetussa metrossa lähes kaikilla oli Colo Colon paidat päällä. Kulkupeli nytkahti liikkeelle ja yhtäkkiä alkoi kannustuslaulu, jota säesti rytmikäs taputus seiniin ja ikkunoihin:
Uno, dos, tres, atención Colocolinos de corazon
CHI CHI LE LE CHI CHI CHI LE LE LE
COLO COLO DE CHILE!
Seuraavalla asemalla, kun vaunu oli pysähdyksissä, jengi alkoi hyppimään toisen laulun innoittamana. Metro heilui kuin aallokossa navigoiva vene. Piti pidätellä naurua ja porukoidenkin suupielet vääntyivät välittömään hymyyn.
Metroasemalta oli helppo löytää itse stadionille seuraamalla ihmisvirtaa. Olimme saapuneet mestoille pari tuntia ennen ottelun alkua. Tv-kommentaattorit lähettivät jo ennakkotunnelmia ottelusta ja faniryhmät virittelivät kultakurkkujaan. Meidän istumapaikat olivat rauhallisimmassa katsomon osassa, josta peliä pystyi seuraamaan istuen.
Pitkähkön odottelun jälkeen tunnelma alkoi sähköistyä. Faniryhmät jakoivat mustia ja valkoisia ilmapalloja sekä puhallettavia muovisia härpäkkeitä. Kentän päädystä vedettiin esiin noin 15 metriset pelaajatunnelit, joista pelaajat saapuivat kentälle mellakkapoliisien saattelemana. Jengi riehaantui, rummut pärisivät ja kaikki jaettu rekvisiitta lensi ilmaan.
Stadionin päädyissä oli kaikkein hulluimmat faniryhmät. Päätyosiot oli rajattu korkeilla häkkiverkkoaidoilla. Kiipeilijöitä varten niiden päälle oli asennettu piikkilankaa. Jokaisessa kulmassa on yksi vahvasti suojautunut poliisisetä. Pelaajan antaessa kulmapotkua tämä setä suojasi häntä isolla mellakkakilvellä. Tällaista en muista nähneeni ikinä ennen.
Itse peli päättyi tulokseen 1-1. Mitään isompia rähinöitä ei näkynyt eikä meiltä varastettu mitään. Kaikki paikalliset olivat kommentoineet, kuinka "vaarallista" etenkin paikalliskamppailuissa on. Mutta kuten sanottu, kaikki meni kivasti. Ja hieman suostuttelua vaatinut äippäkin diggas tapahtumasta ja sen tunnelmasta.
Video: jengi vähän innostu, kun pelaajat tuli kentälle
Kuva 1: joku maltillinen suomalainen katsoja
Kuva 2: stadion ja vuoret :)
1 kommenttia:
Lapsi on onnellinen, kun saa ison ilmapallon käteensä. Kukapa ei olisi. Mitä taas katsojan maltillisuuteen tulee, niin se taisi kiiriä irrotettujen pallojen myötä korkealle ilmaan.
Uskomaton fiilis!
- myöntää myös se mukaan suostuteltu.
Lähetä kommentti