Heinäkuussa
teimme muutaman kaverin kanssa viikon mittaisen retken Chiloen saarelle
eteläiseen Chileen. ”Eteläinen” on hieman suhteellinen käsite Chilen
tapauksessa, sillä saarelle on kyllä matkaa yli tuhat kilometriä, mutta se on
silti "vain" Valparaison ja Chilen eteläkärjen puolessa välissä. Tarkoitus oli lentää Valdiviaan
ja jatkaa sieltä autolla, mutta pari tuntia ennen lähtöä lennot peruutettiin
purkeutuvan tulivuoren vuoksi.
Menimme lopulta
bussilla Rio Buenosiin, josta jatkoimme eteenpäin Natin isältä lainatulla autolla. Seurueeseemme
kuului lisäkseni kaksi italialaista ja kaksi chileläistä, joista toinen
oli vieläpä asunut lapsuutensa Chiloen saarella ja hän toimi oppaana kertoen suurella
ylpeydellä ja intohimolla kotiseudustaan.Chiloen saaren ympärille on rakennettu mystistä viittaa, sillä saari oli pitkään eristyksissä mannermaasta, minkä huomaa muun muassa ruokakulttuurista.
Tässä muutama
kuva matkaseurueestamme. Ensimmäisessä kuvassa vasemmalta: Nati, Matteo, Paola
ja Elena.
Menomatkalla pysähdyimme Frutillarin kylään järven rannalle, jossa voi ihailla tulivuoria. Harmikseni aiemmin mainitsema purkautuva tulivuori sijaitsi hieman kauempana enkä päässyt kuvaamaan..
Takaisintulomatkalla yövyimme Puerto Varasissa ja viimeisenä päivänä ulkoilimme sen lähistöllä joen rannalla.
Saarella ajelimme
kapeita teitä sinne tänne. Välillä
piti tarkastella maisemia myös Peugeotin kattoluukusta. Hiljaisen kauden matkailuun auto oli
todella kätevä, sillä julkisia kulki aika huonosti.
Cucao nimisellä rannalla
oli mahtavia heijastuksia tyynestä vedestä. Niinpä otimme kuvia pitkän
tovin. Katsopa ekaa kuvaa tarkkaan ja mieti
mitä siinä tapahtuu!
Autossa istumisen
vastapainoksi kävimme välillä kävellen tutustumassa saaren luontoon, joka oli
yllättävän vaihtelevaa. Tässä kuva yhdeltä kävelyreitiltä Cucaon läheltä.
Castron kylässä oli
saaren kuuluisia asuntoja, jotka on rakennettu korkeiden pilareiden päälle.
Tämäkin kylä oli saaren itäpuolella, joka on suojassa Tyynenmeren puolelle aika
ajoin iskeviltä tsunameilta.
Saaren
turistinähtävyyksiin kuului suuri määrä puukirkkoja. Suomalaiselle puurakentaminen ei ollut
huippueksoottista, mutta olihan ne hienoja. Tässä muutama ulkoapäin.
Retken jälkeen
opettelin vähän käyttämään Photoshopia. Tuloksena mm. tällaisia tekeleitä.
Edellisessä
postauksessa pistin yhden HDR kuvan ja siitä tuli ihan positiivista palautetta.
Tässä muutama lisää. Klassinen esimerkki ympäristöstä, jossa HDR pääsee
oikeuksiinsa on hämärä kirkko, jonka maalatuista ikkunoista tulee kirkas valo.
Yritäpä ottaa normaali kuva siten, että hämärät nurkat eivät ole liian tummia
ja samanaikaisesti ikkunoiden maalaukset säilyvät! Vaikka nämä kriteerit täyttyisivätkin, kuvien realistisuus kärsii ja siksi en tykkää harrastaa liikaa tällaista kikkailua. Viimeinen kuva Puerto Varasin läheltä.
Eräs ilta Chiloen retken aikana, sain tietää hyvin ikäviä uutisia - nuoruuteni idoli oli kuollut. Tuona iltana katselin haikeana takkatuleen enkä pystynyt pitämään seuraa kavereilleni. RIP Mika Myllylä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti