Valpon val(l)otus

Viime viikot ovat kuluneet koulua käydessä ja siinä sivussa on ehtinyt tapahtumaan kaikenlaista pientä. Tässäpä muutama poiminta.

Liftireissun jälkeen ehdin Valpoon fuksiviikkojen viimeiseksi päiväksi. Yliopiston sisäpihalla järjestettiin konsertti, jota halusin mennä tsiigaan. Samanaikaisesti Bono otti stadionin haltuun Santiagossa Musen lämmiteltyä yleisön. Hieman harmitti, ettei ollut lippua, mutta näinpähän kuitenkin yhden Chilen legendaarisimmista bändeistä. Los Jaivasin perustajajäsenet opiskelivat 60-luvulla meidän yliopistossa. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun jampat keskittyivät opettajien kannustamana musiikkiin. Lähes viisikymmentä vuotta opiskelujen aloittamisen jälkeen he soittivat siis runsaslukuiselle yleisölle saman opinahjon pihassa. Paikalliset osasivat kaikki sanat ja jengi lauloi mukana. Itse en päässyt ihan samanlaiseen fiilikseen, vaikka ihan hyvää musaa soittivatkin. Aiemmin samalla viikolla Los Jaivas oli esiintynyt muuan Barack Obamalle, joka kävi valtiovierailulla Chilessä.

Muutama vanha kaveri on ollut reissaamassa tällä mantereella alkuvuodesta lähtien ja tiesin, että he saattavat tulla käymään Valparaisossa jossain vaiheessa. Kävi kuitenkin niin hassusti, että sekä Riina että Jouni ja Natalia tulivat samana päivänä. Niinpä majoitin heidät pariksi päiväksi ja mun huone oli neljän hengen dormitorio. Riina oli tuttu lukion saksantunneilta, Jouni AIESECista ja Jounin vaimoa Nataliaa en ollut ennen tavannut. Mukavat pari päivää tuli hengattua, vaikka mun pitikin käydä päivisin yliopistolla. Yksi ilta grillattiin ja syötiin kakkua Jounin synttäreiden kunniaksi.

Pari päivää myöhemmin tapasin belgialaiset Svenin ja Delfinin, joiden kanssa vaelsimme Torres del Painessa. Oli hauska vaihtaa kokemuksia Chilestä. He olivat työskennelleet vähän aikaa viinitilalla ja kiertäneet muutenkin vähemmän tallattuja polkuja.

Koulun kv-toimisto järjesti taannoin language partner -tapahtuman, jonka tarkoituksena oli koota ryhmiä, jotka voivat keskenään harjoitella espanjaa ja jotain toista kieltä. Mun tapauksessa ryhmässä oli yks jenkkityttö ja kolme chileläistä kundia. Kaksi kertaa olemme ehtineet tapaamaan ominpäin alkukokoontumisen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla kävimme syömässä paikallista grilliruokaa nimeltä chorrillana. Toisella kerralla hieman eri kokoonpanolla valmistimme Pisco Souria Felipen kotona Reñacassa, joka on Valparaison pohjoispuolella.

Yliopistomme päärakennuksessa on iso juhlasali, joka on yleensä lukittuna, enkä ollut siis nähnyt sitä. Viime viikonloppuna siellä järjestettiin kuitenkin kauden ensimmäinen yleisötapahtuma ja hommasimme Teemun ja Elenan kanssa sinne liput. Kuuntelimme Chaikovskyn, Soron ja Dvorákin tuotoksia Chilen sinfoniaorkesterin tulkitsemina. Pitkän tauon jälkeen oli mukava kuunnella klasissta. Suosikkini orkesterin soittajista oli takarivin kundi, joka odotteli omaa vuoroansa lähes koko konsertin ajan. Jossain vaiheessa tämä hyväryhtinen ja rusettikaulainen setä nousi kuitenkin ylös, nosti arvokkaasti instrumenttinsa esille, kuunteli tarkkaavaisen näköisenä ja GLING GLING - kilkutteli pari kertaa triangelilla.

Tämän yllättävän hienon juhlasalin tulevien viikonloppujen tarjonta sisältää mm. musiikkiyhtyeitä, orkestereita, venäläistä balettia ja tangoesityksiä. Lippuja myydään kaikelle yleisölle, osaan esityksistä on ilmaisia lippuja opiskelijoille, toisiin hyvät alennukset. Tämänkertaisesta maksoimme 5 egee. Varsin kohtuullista.

Kuva 1: Los Jaivasin sedät vauhdissa, rummuissa oli kauniimman sukupuolen edustaja
Kuva 2: mää, Riina, Natallia ja Jouni
Kuva 3: Svenin ja Delfinin hostellilla iltaa viettämässä
Kuva 4: Reñacassa Juan Pablon, Franciscan, Felipen ja Elenan kanssa
Kuvat 5-6: Chilen sinfoniaorkesteri yliopiston juhlasalissa