Valpon val(l)otus

Etukäteen tenttiin ilmottautuminen, valvottu tentti Skinnarila-salissa, jonka pöydille on valmiiksi aseteltu tenttipaperit sekä ennaltamäärätty aikaraja. Tämän kaltaisia realiteetteja ei löydy ainakaan chileläiseltä espanjan kielen kurssilta.

Noniin, aloitetaanpa tentti. Ottakaa paperia jostain, tässä tulee ensimmäinen tehtävä: laatikaa taulukko, jossa on eriteltynä sanojen suvut tiettyjen päätteiden mukaan ja antakaa kustakin ryhmästä pari esimerkkiä. Tämän jälkeen...hmmm...mikäs se teidän tenttialue olikaan..aivan, akkusatiivi-ja datiivipronominit..kirjoittakaa asiakkaan ja trekkitarvikemyyjän välinen dialogi, jossa käytätte akkusatiivi- ja datiivipronomineja. Ja kolmantena tehtävänä kirjoittakaapa lyhyt aine chileläisestä perheestä esimerkiksi sen viime viikolla katsotun leffan pohjalta.

Suullisesti annetut lennosta keksityt tehtävät vaativat useita täsmennyksiä ja hämmästyneet opiskelijat juttelevat espanjaksi, saksaksi, ranskaksi ja suomeksi. Jokusen minuutin päästä melutaso laskee ja pikku hiljaa vihosta repäistylle sivulle alkaa ilmestyä sanojen sukusääntöjä. Opettaja kiertää vierekkäin istuvien opiskelijoiden luona ja korjaa ohimennen muutaman heittomerkkivirheen mun paperista. Kun olen raapustanut noin puolet tehtävistä, opettaja alkaa kysellä, että joko ollaan valmiita. Yhtenäinen kieltävä vastaus tukkii opettajan suun - ainakin muutamaksi minuutiksi.


Tunnin loppuvaiheella tämä vain muutaman vuoden itseäni vanhempi opettaja heittää jotain random tanssiliikkeitä. Pian tämän jälkeen hän alkaa rämpyttään valoja - on ilmeisesti aika poistua luokasta. Takana on taas normi espanjan tunti. Toisaalta kaoottinen, toisaalta mielenkiintoinen. Tunneilla käydään pakollisia kielioppi asioita, mutta kuullaan sen lisäksi anekdootteja chilen kulttuurista ja varsin suorasukaisia opettajan mielipiteitä. Homma toimii, mutta omalla tavallaan. Paree vaan sopeutua.