Tulipa tehtyä lyhyt reissu Argentiinan puolelle Mendozaan. Blogikirjoittelu tulee vähän jäljessä, sillä tämä tapahtui jo pari kuukautta sitten!
Mendozaan pääsee kätevästi bussilla, matka kestää noin seitesemän tuntia riippuen tullitarkastusten hitaudesta. Tie ylittää Andit ja näin talvisaikaan reitti on monesti suljettuna, koska lunta tuppaa tulemaan. Korkeuserot ovat huomattavat ja maisemat tavallista mielenkiintoisempia. Kuva menomatkalta, jolloin oli semisti sumuista.
Tammikuussa tapasin Ushuaiassa (Tulimaassa) Alejandron ja Angien, jotka asuvat Mendozassa. Pääsin Alejandron ja hänen perheensä taloon kolmeksi yöksi. Huoneessa, jossa nukuin, oli jopa kaasulla toimiva lämmitin. Aivan luksusta Valpon jälkeen!
Alejandro kävi töissä ja visiittini ajoittui viikolle, joten mun täytyi keksiä itselleni jotain ohjelmaa päivien ajaksi. Tokana päivänä otin keskustasta bussin Maipun viinialueelle, josta vuokrasin polkupyörän koko päiväksi. Viiden euron vuokrahinta oli varsin kohtuullinen ja muita turisteja oli näin matalan sesongin aikaan vähän. Päivän aikana kävin neljällä eri viinitilalla, jotka olivat sopivasti eriluonteisia ja kokoisia. Osassa oli ilmaisia maistiaisia, osassa niistä piti erikseen maksaa.
Tällaisissa loppusyksyn/alkutalven maisemissa kelpasi pyöräillä. Taival venyikin pysähdyksineen 8 tunnin mittaiseksi - kuin täysi työpäivä ;)
Ensin tuli maistettua nuorempia viinejä Syrah ja Cabernet Sauvignon rypäleistä ja sen jälkeen vähän vanhempia: Malbec 2004 ja Tempranillo 2002. Aikaisemmin en ollut tajunnut eroa, mutta se oli valtava. Tynnyrissä säilytettyjen viinien (reserva) maku oli paljon täyteläisempi ja jälkimaku huomattava. Nuoremmilla viineillä jälkimakua ei juuri esiintynyt, vähän kuin marjamehua.
Uutena asiana opin myös sen, mitä tarkoittaa kyynel (lagrima) viineistä puhuttaessa. Pyöräytä viiniä lasin pohjalla, siten että se hieman nousee reunoja pitkin. Odota. Odota vielä toinenkin hetki. Jos viini valuu hitaasti reunoja pitkin muodostaen useita "kyyneleitä", on se todennäköisesti vanhempaa ja täyteläistä (cuerpo intenso). Nuoremmillakin viineillä tätä esiintyy, joten tuo hitaus on kovin suhteellista ja tällä tavoin arviointi vaatinee hieman harjoittelua.
Vielä huomiona, että maistiaislaseja ei tarvitse ryystää viimeistä pisaraa myöten. Aistien tulisi pysyä valppaana.. Alla kuvat testilaseista sekä kyyneleistä.
Seuraavana päivänä hengailin Mendozan keskustassa, mutta tuli otettua vähemmän kuvia. Tässä keskusaukion vesihärpäke.
Viimeisenä iltana kävimme Alejandron siskon luona kylässä. Viimeistään silloin huomasin, kuinka montaa chileläistä sanaa olin käyttänyt näiden parin päivän aikana ja ne huvittivat muita. Vaikka välimatka ei ole suuri, Andien eri puolilla puhutaan melko erilaisella aksentilla ja erilaisilla sanonnoilla. Näiden kielierojen pohtimisen lomassa maistelimme juustoja ja viiniä. Todella mukava ilta. Kuvassa minä, Alejandro ja Angie.
Loppuun vielä yksi erikoisempi kuva. Olen opetellut yhtä uutta valokuvaukseen sisältyvää juttua, nimittäin HDR (High Dynamic Range) kuvien ottamista ja työstämistä. Sitä varten kuvattavasta kohteesta pitää ottaa (vähintään) kolme kuvaa liikuttamatta kameraa: normaali, alivaloittunut ja ylivaloittunut. Tämä on helpointa valotushaarukoinnilla, joka löytyy ominaisuutena kehittyneemmistä kameroista.
Laita kamerasi Av-modelle ja säädä aukko sopivaksi, kytke valotushaarukointi (esim. +- 2 EV) sekä sarjakuvaus. Ota tukeva asento (tai käytä jalustaa) ja ota kaikki kolme kuvaa sarjana. Yhdistä kuvat tietokoneella esim. Photomatix Pro -ohjelmalla.
Tähän asti tämä on helppoa. Sitten tällä ohjelmalla pitää säätää vähän sitä sun tätä (tonemapping), mitä en vielä hallitse niin hyvin. Perusideana tässä menetelmässä on kuitenkin se, että korkean kontrastin kohteista saadaan suurempi sävyjen skaala yhteen kuvaan. Loppusäädöillä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka realistisen näköinen lopullinen kuva on. Lopputulos on monesti ihan kiva, mutta vaarana on överiksi säätäminen ja olen nähnyt aika hirveän näköisiäkin tekeleitä. Joka tapauksessa ihan mukava kokeilla jotain uutta. Tässä yksi esimerkki alkuperäisine kuvineen, seuraavassa postauksessa muutama hdr-kuva lisää.
Mendozaan pääsee kätevästi bussilla, matka kestää noin seitesemän tuntia riippuen tullitarkastusten hitaudesta. Tie ylittää Andit ja näin talvisaikaan reitti on monesti suljettuna, koska lunta tuppaa tulemaan. Korkeuserot ovat huomattavat ja maisemat tavallista mielenkiintoisempia. Kuva menomatkalta, jolloin oli semisti sumuista.
Tammikuussa tapasin Ushuaiassa (Tulimaassa) Alejandron ja Angien, jotka asuvat Mendozassa. Pääsin Alejandron ja hänen perheensä taloon kolmeksi yöksi. Huoneessa, jossa nukuin, oli jopa kaasulla toimiva lämmitin. Aivan luksusta Valpon jälkeen!
Alejandro kävi töissä ja visiittini ajoittui viikolle, joten mun täytyi keksiä itselleni jotain ohjelmaa päivien ajaksi. Tokana päivänä otin keskustasta bussin Maipun viinialueelle, josta vuokrasin polkupyörän koko päiväksi. Viiden euron vuokrahinta oli varsin kohtuullinen ja muita turisteja oli näin matalan sesongin aikaan vähän. Päivän aikana kävin neljällä eri viinitilalla, jotka olivat sopivasti eriluonteisia ja kokoisia. Osassa oli ilmaisia maistiaisia, osassa niistä piti erikseen maksaa.
Tällaisissa loppusyksyn/alkutalven maisemissa kelpasi pyöräillä. Taival venyikin pysähdyksineen 8 tunnin mittaiseksi - kuin täysi työpäivä ;)
Paras tila, jolla kävin, oli nimeltään Viña el Cerno. Olin ainoa asiakas ja tutustuin työntekijään nimeltä Jordano. Hän oli alunperin Sveitsin italiankielisestä osasta, mutta oli asunut sen jälkeen Italiassa, Ranskassa, Jenkeissä, Venezuelassa ja nyt kolmen vuoden ajan Mendozassa, jonne oli tarkoitus jäädä pysyvästi, siitä piti huolen argentiinalainen vaimo. Jordano kertoili perusasioita viinin maistelusta tällaiselle aloittelijalle, joka on tottunut niihin alahyllyn viineihin.
Uutena asiana opin myös sen, mitä tarkoittaa kyynel (lagrima) viineistä puhuttaessa. Pyöräytä viiniä lasin pohjalla, siten että se hieman nousee reunoja pitkin. Odota. Odota vielä toinenkin hetki. Jos viini valuu hitaasti reunoja pitkin muodostaen useita "kyyneleitä", on se todennäköisesti vanhempaa ja täyteläistä (cuerpo intenso). Nuoremmillakin viineillä tätä esiintyy, joten tuo hitaus on kovin suhteellista ja tällä tavoin arviointi vaatinee hieman harjoittelua.
Vielä huomiona, että maistiaislaseja ei tarvitse ryystää viimeistä pisaraa myöten. Aistien tulisi pysyä valppaana.. Alla kuvat testilaseista sekä kyyneleistä.
Seuraavana päivänä hengailin Mendozan keskustassa, mutta tuli otettua vähemmän kuvia. Tässä keskusaukion vesihärpäke.
Viimeisenä iltana kävimme Alejandron siskon luona kylässä. Viimeistään silloin huomasin, kuinka montaa chileläistä sanaa olin käyttänyt näiden parin päivän aikana ja ne huvittivat muita. Vaikka välimatka ei ole suuri, Andien eri puolilla puhutaan melko erilaisella aksentilla ja erilaisilla sanonnoilla. Näiden kielierojen pohtimisen lomassa maistelimme juustoja ja viiniä. Todella mukava ilta. Kuvassa minä, Alejandro ja Angie.
Loppuun vielä yksi erikoisempi kuva. Olen opetellut yhtä uutta valokuvaukseen sisältyvää juttua, nimittäin HDR (High Dynamic Range) kuvien ottamista ja työstämistä. Sitä varten kuvattavasta kohteesta pitää ottaa (vähintään) kolme kuvaa liikuttamatta kameraa: normaali, alivaloittunut ja ylivaloittunut. Tämä on helpointa valotushaarukoinnilla, joka löytyy ominaisuutena kehittyneemmistä kameroista.
Laita kamerasi Av-modelle ja säädä aukko sopivaksi, kytke valotushaarukointi (esim. +- 2 EV) sekä sarjakuvaus. Ota tukeva asento (tai käytä jalustaa) ja ota kaikki kolme kuvaa sarjana. Yhdistä kuvat tietokoneella esim. Photomatix Pro -ohjelmalla.
Tähän asti tämä on helppoa. Sitten tällä ohjelmalla pitää säätää vähän sitä sun tätä (tonemapping), mitä en vielä hallitse niin hyvin. Perusideana tässä menetelmässä on kuitenkin se, että korkean kontrastin kohteista saadaan suurempi sävyjen skaala yhteen kuvaan. Loppusäädöillä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka realistisen näköinen lopullinen kuva on. Lopputulos on monesti ihan kiva, mutta vaarana on överiksi säätäminen ja olen nähnyt aika hirveän näköisiäkin tekeleitä. Joka tapauksessa ihan mukava kokeilla jotain uutta. Tässä yksi esimerkki alkuperäisine kuvineen, seuraavassa postauksessa muutama hdr-kuva lisää.
1 kommenttia:
Sustahan on tullu ihan viiniekspertti :)
Upeita maisemakuvia, varsinkin toi viiminen on tosi erikoinen.
-Jenni
Lähetä kommentti