Niin kuin olen jo aiemmin maininnut, opiskelijat ovat olleet täällä lakossa kesäkuun alusta lähtien. Ajattelin nyt kertoa tilanteesta hieman enemmän.
Taustaa
Sotilasjuntan viimeisenä päivänä maaliskuussa 1990 Pinochet muutti koulutuksen lainsäädäntöä (LOCE), joka mahdollisti oppilaitosten toimimisen yritysten tapaan eli tekemään voittoa.
Pinochetin jälkeen valtaan astui vasemmisto, joka ei kuitenkaan saanut aikaan muutosta. Vuonna 2006 tilanne kärjistyi lukiolaisten johtamaan kahden kuukauden lakkoon. Mielenkiintoista oli se, että vain 14-15 vuotiaat lukiolaiset toimivat nokkamiehinä keskusteluissa hallituksen kanssa ja organisoivat ympäri maata pidettyjä marsseja, joihin osallistui parhaimmillaan jopa 790 000 chileläistä. Tätä liikettä kutsuttiin pingviinien vallankumoukseksi, mutta sen tulokset jäivät lopulta laihoiksi.
LOCEa uudistettiin seuraavina vuosina pariinkiin otteeseen, mutta järjestelmän peruspilarit ovat edelleen samat: koulutuksella tehdään suuria voittoja, laatu on mitä on ja opiskelijat eivät ole samanarvoisessa asemassa. Vasemmiston 20-vuotinen kausi loppui viime vuonna, kun presidentiksi valittiin oikeistolainen liikemies Sebastian Piñera. Erään tulkinnan mukaan valinta oli ennemminkin protesti huonosti hommansa hoitanutta vasemmistoa kohtaan, ei niinkään rakkaudenosoitus oikeistopolitiikalle.
Tämän vuoden alussa presidentti ilmoitti leikkaavansa koulutusmäärärahoja ja tämä toi pöydälle vanhan kiistanaiheen. Vaikka meneillään oleva protestointi kohdistuukin nykyistä maan johtoa kohtaan, ei se ole ainoa syypää nykytilanteeseen – vaikkakin ainoa, joka voi tilanteeseen vaikuttaa. Presidentti Piñera on hyvin tiukassa tilanteessa hänen kannatuksensa ollessa ennätysmatala (alle 30%).
Chilen peruskoulut ja lukiot ovat jaettu kolmeen erilaiseen tyyppiin: yksityiset, julkiset ja tuetut (subventoitu). Yksityisissä opetus maksetaan kokonaan itse, julkiset ovat ilmaisia ja tuetuissa osan joutuu maksamaan itse. Parhaat tulokset ja parhaimmat mahdollisuudet yliopistoon etenemiselle saa yksityisistä kouluista. Julkisten koulujen ongelmana on heikkolaatuinen opetus ja suuret luokkakoot (40-45 oppilasta, yksityisissä 20-25). Opettajat eivät ole aina päteviä eikä vain hieman maan minimipalkkaa korkeampi palkka ole houkutteleva. Erilaisia kouluja on siis monia ja ne ovat omiaan korostamaan sosiaalisia luokkia. Yksityiskoulussa oleva nuori ei välttämättä kohtaa missään vaiheessa elämäänsä heikompiosaisia maanveljiään.
Yliopistoista lähes kaikki ovat yksityisiä, mutta muutamia julkisia sekä perinteisiä isoja yliopistoja (kuten Santa Maria) tukee ”rehtoreiden neuvosto” (CRUCH). Se allokoi valtion koulutusbujettia stipendeinä opiskelijoille ja rahoituksena yliopistoille. Tämän ulkopuolella olevissa pienissä yksityisissä yliopistoissa on yleensä suuremmat lukukausimaksut, mutta hieman yllättäen opetuksen ja opiskelijoiden taso on monesti huonompi. Yliopistossani Santa Mariassa lukuvuosimaksu on noin 6000 euroa riippuen koulutusohjelmasta. Se on valtava summa täkäläisillä palkoilla.
Sosiaaliset luokat elävät vahvana nykypäivän Chilessä. Alhaalta on vaikea ponnistaa ja saada kunnollista koulutusta. Suomi, jossa käytännössä kuka tahansa, jolla on motivaatiota ja lahjoja, voi opiskella yliopistossa ilman taloudellista estettä. Täältä käsin tarkasteltuna systeemi kuulostaa sosialismilta. Mutta sitä ei kannata ääneen sanoa, sehän on se amerikkalaisten vihollinen, johon voi viitata aina, kun joku asia ei miellytä.
Jenkeissä yliopistosta saa maksaa vielä suurempia summia, mutta en ole kuullut, että siellä protestoitaisiin ainakaan merkittävästi. Järjestelmä on ilmeisesti hyväksytty maan toimintatapana. Täällä, jonne yritetään juurtaa ylikallista koulutusta, ihmiset sanovat vastaan ja lähtevät kaduille. Ehkä se ei sovi täkäläiselle kansalliselle identiteetille.
Lakon tavoitteet
Toukokuussa olleen yhden päivän mielenilmauksen lisäksi kesäkuun ensimmäisenä päivänä Valparaison neljä suurinta yliopistoa (20 000 opiskelijaa) aloitti lakon määrittelemättömäksi ajaksi. Santa Mariassa lakon jatkumisesta äänestetään kahden päivän välein. Aluksi ajateltiin, että ”ei se paria viikkoa kauempaa kestä”, sen jälkeen kului kuukausi, sitten toinen ja nyt lakko on kestänyt lähes kolme kuukautta eikä loppua näy.
Joillekin yliopistoille ja lukioille lakko (paro) ei ole tarpeeksi, vaan he ovat vallanneet koulurakennukset (toma). Niissä osa opiskelijoista kirjaimellisesti asuu koulujen tiloissa eikä sisään päästetä ketään muita kun opiskelijoita.
Päällimmäisenä opiskelijoiden vaatimuksina ovat valtion rahoitusosuuden lisääminen koulutukselle, yliopistojen voiton tekemisen kieltäminen, yksityistämisen vähentäminen, opetuksen laadun parantaminen, täysimääräiset stipendit ala- ja keskiluokan nuorille, opiskelijoille ja tiedekunnille mahdollisuus osallistua yliopistojen päätöksentekoon (nykyinen laki kieltää sen) sekä ympärivuotinen bussikortti opiskelijoille. Iskulauseista tuttu educación gratuita huutelee maksuttoman koulutuksen perään, mutta en tiedä otetaanko sitä neuvoitteluissa tosissaan. Joka tapauksessa lukukausimaksut ovat liian suuret ja sen vuoksi taistelu on jatkunut näinkin pitkään.
Santa Marian C-rakennuksessa on muistutus aiemmista protesteista. Muun muassa vuonna 2006 opiskelijat valtasivat yliopiston kolmeksi päiväksi, kun kävi ilmi, että rehtori oli antanut koulun laajennushankkeen oman firmansa projektiksi. Rehtori joutui lopulta eroamaan.
Keskusaukion lakana muistuttaa puolestaan koulun perustaja "Don Feden" tahdosta tarjota maksutonta koulutusta.
Federico Santa Marian testamentti kirjoitettuna koulun pääsisäänkäynnin eteen ja päällä USM lakossa -kyltti. Tiettyä symboliikkaa havaittavissa.
Valparaison katolinen yliopisto on vallattu.
Protestista muistuttaa mm. seinäkirjoitukset, maalaukset kivetyksille ja tekstit bussien ja autojen ikkunoissa. (lucro = liikevoitto, calidad = laatu)
Yhdysvallat eivät ole täällä(kään) monen mieleen. Kerran näin marssilla jenkkilipun polttamisen provosointimielessä, mutta muuten tätä ei ole tuotu esiin kovin näkyvästi. Kuva meidän yliopistolta.
Osa opiskelijoista lomailee perheidensä luona eri kaupungeissa, osaa ei muuten vaan kiinnosta lakkoilu. Monet kuitenkin osallistuvat aktiivisesti ongelman käsittelyyn. Joka viikolle on oma agendansa, joka sisältää äänestyksiä, erilaisia aktiviteetteja/tempauksia, kokouksia jne.
Keinot on monet
Lakon aikana mielenilmauksia on tuotu esille mitä erikoisimmin keinoin. Seuraavassa koottuna muutamia merkittävimpiä tapauksia, kaikissa en ole ollut itse mukana.
Valparaisossa on yhä meneillään 1800 tuntia koulutuksen puolesta –juoksu, jossa vähintään kaksi henkilöä juoksee lippu kädessä kongressitalon ympäri yötä päivää. 1800 tuntia tarkoittaa reilua kahta kuukautta!
Peña eli live-musiikkia sisältävä illanvietto. Olen osallistunut kaksi kertaa: eräällä parkkialueella sekä Teatro Maurissa. Tunnetuin esiintyjä oli paikallisesta radiostakin tuttu Gepe. Artistit soittavat ilman palkkioita tukeakseen protestiliikettä.
Cacerolazo eli keittiövälineiden kilistely sai alkunsa sosialistipresidentti Salvador Allenden ollessa vallassa vuonna 1971, jolloin protestointiin teollisuustuotteiden puutetta vastaan.
Eräs ilta taloni viereiselle aukiolle kokoontui noin sata ihmistä musisoimaan erinäköisillä soittimilla ja kattiloilla. Menimme tietysti kämppisten kanssa mukaan. Jengi valui lopulta alas Anibal Pintolle, joka oli aika lailla täynnä. Katu oli katkaistu, ihmiset paukuttivat kattiloita, paistinpannuja tai mitä ikinä olivat mukanaan tuoneet samalla tanssien. Hauskaa riitti siihen asti, kunnes poliisit tulivat hajottamaan touhun vesitykillä ja kyynelkaasulla. Porukka nousi Almirante Montt ja Cumming katuja ylöspäin, mutta jäi yhä protestoimaan kaduille. Osa tietysti provosoi poliisia nuotioin ja lentävin kivin, mutta suurin osa vain rauhanomaisesti kilisteli ja kolisteli. Jonkin ajan kuluttua mellakkapoliisit kuitenkin hyökkäsivät yllättäen samanaikaisesti sekä ylhäältä että alhaalta ja ottivat kiinni niin monta kuin pystyivät. Itse pääsin pakoon juoksemalla, Felipe pakeni jonkun yksityiseen asuntoon, mutta Martin ja hänen tyttöystävänsä jäivät mottiin. Poliisi löi Martinia pampulla käsivarteen ja vei heidät sekä 60 muuta nuorta yöksi poliisiasemalle. Aamulla pikaoikeudenkäynnissä ketään vastaan ei ollut mitään todisteita ja kaikki vapautettiin. Puolelta päivin kotiin palannut kämppis näytti vähän reppanalta: jääkylmässä sellissä ei oltu nukuttu lainkaan ja kädessä oli reilunkokoinen mustelma. Hieman pelästyin tuona yönä poliisien brutaalia toimintaa ja olenkin ollut varovaisempi sen jälkeen. Enpä myöskään arvannut ennen Chileen lähtöä, että juoksisin yöllä Valparaison katuja mellakkapoliiseja karkuun paistinpannu kädessä!
Marsseja on ollut vähän väliä. Isoimmassa, johon olen osallistunut Valparaisossa, oli 30 – 35 000 ihmistä. Mukana ei ollut ainoastaan yliopisto-opiskelijoita ja lukiolaisia vaan myös opettajia, vanhempia, isovanhempia ja lapsia.
"You may say that I'm a dreamer, but I'm not the only one!"
"Minun tulevaisuuttani varten, tukea opiskelijoille"
Professorit antamassa haastatteluja marssin kärjessä
Marssien lisäksi on ollut ainakin kerran rauhallisempi musiikkipitoinen tapahtuma kadulla. Seuraavassa kuvia molemmista hieman sekaisin.
Erilaisia kulkupelejä: poliisiauto, kaivoskuorma-auto ja merirosvolaiva
Marsseilla näkee erilaisia vartalo-/naamamaalauksia ja asusteita, monen sortin taiteilijoita, instrumentteja jne.
Arkkitehtiopiskelijoilta luonnistuu kylttien väsääminen: Pablo ja hänen tyttöystävä, Negra ja Pazi
Vastaan tulee myös randomisti kavereita, kuten normaalisti tapahtuisi yliopistolla. Lappeessa vaihdossa ollut Nancy, torveen töräyttävä Felipe, Susanna ja Vladi.
Marssit vaikuttavat matkan varrella olevien asuntojen ja liikkeiden elämään. Monilla parvekkeilla hurrataan. Tyypillistä on myös paperisilpun heittäminen, mikä luonnollisesti jättää roskaa kaduille.Luutamies odottaa kadunkulmassa pian avautuvaa työmaata.
Viimeisillä marsseilla on ollut mukana valtavan kokoinen Chilen lippu, jota käytettiin aiemmin futiskatsomossa Copa American otteluissa.
Pedo Montt -pääkadulla riittää jengiä.
Eturivin paikka ei ole aina paras paikka.
Marssien lisäksi opiskelijoita näkee usein katujen kulmissa ja aukioilla laulamassa ja soittamassa ja joskus myös liikennevaloissa.
Santiagossa La Monedan (presidentinpalatsi) edessä on nähty ainakin supersankareita, suutelumielenosoitus besaton (yhdistelmä sanoista reggaeton ja besar eli täkäläinen musiikkityyli ja verbi pussata) sekä zombeiksi pukeutuneiden Thriller-tanssi.
Argentiinan rajalla sikäläiset olivat sulkeneet elokuun alussa Chilen rajanylityspaikat tukeakseen chileläisiä opiskelijoita.
Haittavaikutukset
Lakon haittavaikutuksista suurin on tietysti opintojen lykkääntyminen. Muutamalta kaverilta puuttuu vain muutaman viikon opinnot keskeytyneeltä lukukaudelta ja näin valmistuminen viivästyy. Töihinkään he eivät voi oikein mennä, sillä opiskelut saattavat jatkua milloin vaan.
Toisena negatiivisena ilmiönä täytyy mainita poliisien toiminta marssien jälkeen. Poliisi käyttää kyynelkaasua säästelemättä ja opiskelijat meinaa tukehtua. Marssille onkin hyvä ottaa mukaan jokin vaate hengityselimien suojaksi sekä sitruunaa, joka auttaa kurkun kirvelyyn. Silmien kirvelyä tämä ei kuitenkaan poista ja siksi onkin parasta ottaa jalat alle, jos/kun kaasun haistaa ilmassa.
Poliisiauton ääni kuuluu vähän matkan päästä ja kaikki juoksee pakoon.
Kolmas negatiivinen ilmiö on sidoksissa edelliseen kohtaan. Pieni ryhmä haluaa aina saada aikaseksi sekasortoa marssien jälkimainingeissa. Tätä ei kuitenkaan suuri osa hyväksy ja olen nähnyt, kuinka liikennevalotolpan kaataneet kolme jannua saivat satikutia muilta chileläisiltä. Kuvien tapauksessa Adeccon toimisto pistettiin aivan paskaksi: ikkunat rikottiin, irtaimisto poltettiin kadulla ja jotain tarttui kotiin vietäväksikin. Joku oli käynyt myös savustamassa parkissa ollutta autoa. Tämä on jo aika kaukana marssin alkuperäisestä tarkoituksesta. Todennäköisesti tekijät eivät edes olleet opiskelijoita, vaan käyttivät hyväksi massatapahtuman luomaa mahdollisuutta. Ei pysty hiffaan.
Chileä kuvaillaan kehittyneeksi Latinalaisen Amerikan maaksi. Sillä on maailman suurimmat kuparivarat ja tulojakin kohtuullisesti, mutta rahaa ei ole kuitenkaan kanavoitu koulutukseen. Toisaalta tällä hetkellä suurin osa kaivosyrityksistä on ulkomaalaisten hallinnoimia ja näiden yritysten verotus on löyhää. Surullisen tuttu tarina monesta kehitysmaasta, ääriesimerkkinä Kongon demokraattinen tasavalta. Ei siis ihme, että kuparibisneksen tulot ovat olleet esillä opiskelijoiden banderolleissa.
Opiskelijoilla ei ole kiistassa juurikaan hävittävää ja he haluavat rakenteellisen muutoksen chileläiseen koulutukseen, tähänastiset pienet myönnytykset eivät heille riitä. Miten hallitus aikoo ratkaista ongelman, on äärimmäisen mielenkiintoista seurata. Syökö Chilen kansa Piñeran syöttämiä kapitalismin kitkeriä hedelmiä jatkossakin? Suomen lehdistössä asiaa on käsitelty perusnegatiivisesta näkökulmasta mainiten ainoastaan marssien jälkeiset levottomuudet. Ehkä asiaa voisi valoittaa vähän laajemminkin.
Lopuksi vielä yksi iloisempi linkki, ettei kellekään jää huono mieli. Päivitystä luvassa, jos/kun jotain merkittävää tapahtuu. Pysykää kuulolla ja jos tuli jotain (h)ajatuksia niin saa kommentoida.
7 kommenttia:
Jemi, por favor traduce esto :P
Es un informe muy completo! Espero que tus amigos entiendan que esto no es sólo por violencia y que los chilenos no son locos ni salvajes, jajaja
Feña
Moi Jemi!
Kiitos tästä superkattavasta tilannekatsauksesta! Ihanaa, ku olit liittäny tähän vielä näin paljon kuvia ja videoitakin!! Ootko varma ettei sussa oo ulkomaantoimittajan vikaa, jutut ja kuvat alkaa olla tosi am-mattimaisia!!!:D
Muistan ton saman ilmiön, jonka mainitsit tekstissäs: silloin kun ite olin Chilessä, Suomessa opiskelijoi-den sankat rivit osoitti mieltään opintotuen korottamiseksi. Itellä ei ollu pokkaa, kun Chilen kaverit haa-veilivat vaihtoon lähdöstä, mutta heille se oli taloudellinen mahdottomuus -kun heidän pitäis ensin maksaa lukukausimaksu omaan paikalliseen yliopistoon, sitten kalliit lennot ja vielä kustantaa asuminen ja eläminen, joka kotona Chilessäkin on oman perheen kanssa saman katon alla kustannussyistä. Siinä oli kiva sitten kakistellen kertoa, että mun valtio kustantaa mun opetuksen, antaa korotettua opintotukea ja asumislisää siitä hyvästä että olen ulkomailla ja ammattikorkea antoi mulle stipendin, joka kattoi len-not...
Oo varovainen siellä, mutta toisaalta oon salaa kade sulle: Oot siellä tapahtumien keskipisteessä. Me lähettiin äitin kaa Chilen jälkeisenä vuonna jouluksi Kuubaan. Fidel oli sairastellu jo pitkään, ja me oltiin ihan varmoja, et se kuolee pian tai sit ainakin historia toistaa itseään ja siel tulee uus vallankumous reissun aikana, valtatyhjiö täyttyy... Sielt ois voinu sit lähettää juttuja ja kuvia Suomeen... No, ei siel tullu vallankumousta, mutta muuten oli mielenkiintoinen reissu, kun koko kuukausi kierrettiin maata ja asuttiin yksityisten ihmisten kodeissa. Oli mahtavaa osata espanjaa niin hyvin, että pääsi tän jutun tavoin jo kunnolla taustoihinkin kiinni. Kuultiin tosi mielenkiintoisia tarinoita ihmisten arjesta, elämästä ja kommunismiajan kehityskuvioista, nälänhädästä Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, katkeria tarinoita siitä, kun rikkaan perheen omaisuus oli sosialisoitu valtiolle, taloja ei voi edelleenkään ostaa eikä myydä, ainoastaan vaihtaa, tiukoista verosäännöistä elinkeinonharjoittamisessa jossa valtio voittaa aina ja taloudellinen riski jää yksityiselle henkilölle, uhasta joutua 20 vuodeksi vankilaan siitä hyvästä, että ei pitäisi omasta lehmästään tarpeeksi hyvää huolta ja joku onnistuisi varastamaan sen, tavattiin kirurgi, joka ajo sivubisneksenä turistitaksia ja sai sen avulla alle päivässä turisteilta saman verran rahaa kuin kuukausipalkkanaan sairaalasta, päästiin melkeen mekin vankilaan, kun käytiin paikallisessa koulussa hostin kanssa tutustumassa ilman valtion lupaa,...
Nauti siellä, ite lähden torstaina Berliiniin pitkäksi viikonlopuksi moikkaamaan mun Chilen siskoa ja sit sen jälkeen se onkin menoa rajan taa. Toivottavasti saat jonkun harjoittelupaikan sieltä, oot sen an-sainnut!!
Pusuja ja haleja,
Granny
haha, sulla on Kaisa ylivoimasesti kattavimmat kommentit ;) abrazos y cuidate!
Hola Jemi!
Gracias por esto exellente articulo que te ha escribido. Lo considero muy interesante y importante, pues como tu dices, no puedo leer o escuchar en Finlandia acerca lo que pasa ahora en Chile, de verdad casi nada. Yo mismo soy Finlandesa y he escuchado algo justo pues tengo amigos en Chile. Es una grande misteria para mi que los periodistas no han tenido interes a investigar ese tema ni contar sobre estos significantes incidencias. Yo opiño que debes enviar esto texto a algunos periódicos Finlandeses, en serio. Pero tambien espero que vas continuar con tus reportajes acerca la situación, para que yo puedo seguir leyendo ellos :) Suerte, cuidate!
Aivan erinomaista kuvausta. Hienoa havaita, että nuorella teekkarilla pysyy kynä kädessä vai pitäisikö nykyään sanoa, että sormet tietsikan näppäimistöllä ja kameran laukaisimella.
Vanhempi teekkari tänä.
Moi Jemi , luin pitkästä aikaa blogiasi . Elätnyt hyvin vaiherikasta aikaa siellä , hyvä niin . Täällä alkaa syksy saapua ja päivät lyhenevät .Kesä oli ihana , vaikka liian lyhyt.Pärjäilehän siellä terv.Anita
Kaisa y señorita X: gracias por su feedback. de hecho he enviado este texto a unos periodicos finlandeses, pero no les interesa! no sé porque, tal vez karppaus es mas importante..
Lähetä kommentti