Sattuneesta syystä oli tarkoitus kiirehtiä Ushuaiaan, maailman eteläisimpään kaupunkiin, joka sijaitsee Tulimaassa. Kolmen vuorokauden lähes yhtämittaisen bussimatkan jälkeen (n. 2500 km) saavuin aamu neljältä Rio Gallegosin bussiasemalle. Enää olisi yksi etappi ja olisin perillä…
Muutaman tunnin bussiaseman lattialla nukutun tunnin jälkeen kuitenkin kuulin, että chileläiset protestoivat hallituksensa päätöstä nostaa kaasun hintaa ja olivat sulkeneet eteläiset Argentiinan raja-asemat. Vaikka olin matkalla Argentiinasta Argentiinaan, viimeisen etapin varrella tie kävi Chilen puolella ja näin ollen Ushuaiaan ei ollut pääsyä. Tilanne aiheutti etenkin Chilen puolelle jumiin jääneille matkaajille isoja vaikeuksia, kun esim. elintarvikkeet alkoivat loppua kaupoista ja ravintoloista.
Jaettu ilo on moninkertainen ilo ja jaettu pettymys on pienempi pettymys. Tämän sain kokea kahden päivän aikana, jotka vietin sveitsiläisen Chantalin kanssa odotellessamme tilanteen parantuvan. Chantal oli ollut jo jonkin aikaa työelämässä, mutta ennen joulua hän irtisanoutui työstään, myi huonekalunsa sekä muuta omaisuuttaan ja pakkasi laukkunsa. Hän kyllästyi hektiseen oravanpyörään ja tuli Argentiinaan oleskelemaan, opettelemaan espanjan kieltä ja ennenkaikkea nauttimaan elämästä. Valintojen maailma, voisi joku sanoa. Tulipa taas tutustuttua übermukavaan ja mielenkiintoiseen persoonaan.
Kuva 1: Patagonian lakeuksilla tie tuntui jatkuvan loputtomiin (ja bussin ikkunassa oli ikäviä tahroja)
Kuva 2: Chantalin kanssa bussiaseman lattialla. Rinkka nukkama-alustana oli yllättävän epämukava
2 kommenttia:
heh, kuvasta päätellen ei tätäkään reissua ilman fleeceä! :D tsemppiä jatkoon!
-Heini
ei todellakaan! aivan kurko vaate travellaukseen :p
Lähetä kommentti