Kahden vuorokauden matkanteon jälkeen Buenos Aires toivotti minut tervetulleeksi lähes zeniitistä porottavalla auringonpaisteella. Ranskalaiset tosin eivät kyenneet toimittamaan rinkkaani samalla koneella. Yhtiö lupasi hyvittää sadalla egellä ensimmäisen päivän tarvikeostoksia. Niinpä lähdin shoppailemaan: sukat, kalsarit, pieni pyyhe, shampoota, aurinkorasvaa, käsidesiä, kengät, farkut, uimashortsit ja pikeepaita. Kiitos sponsorille!
Toisen päivän iltana puin uuden pikeepaidan päälle ja suuntasin San Telmun kaupunginosaan, joka tunnetaan tangon synnyinsijana. Tällä kertaa en kuitenkaan kerennyt syventymään tanssin saloihin, vaan tapasin meksikolaisen kaverini Davidin. Tutustuin häneen yhteisen ystävän kautta Mexico Cityssä kaksi vuotta sitten ja jälleennäkeminen oli mahtavaa. David on reissumies. David ei ole valinnut perinteistä uraputkea vaan työskennellyt ja matkustellut ympäri maailmaa kymmenisen vuotta. David on persoona, jolla riittää uskomattomia tarinoita ja jonka seura saa satavarmasti hyvälle tuulelle. Illan aikana sain kuulla mm. Argentiinan vuoden 2001 kriisin myötä syntyneestä BAn ammattikunnasta - pahvinkerääjistä (penkovat iltaisin katuvarsien roskiksia ja työntelevät suuria itse tuunaamiaan kärryjä) sekä siitä, kuinka David oli päätynyt brittiläisen lehden kanteen puoli vuotta sitten osallistumalla alastonpyöräilyyn juoksemalla, kun ei sattunut oleen omaa pyörää käytettävissä.
Seuraavana päivänä ajattelin ottaa botskin Uruguayhin, mutta paikallisten lomasesongin vuoksi lippua ei ollutkaan saatavilla. Suuntasin bussiasemalle, jossa kaivoin esiin uskollisen matkakumppanini Lonely Planetin ja arvoin määränpään. Päädyin pieneen biitsikaupunkiin nimeltä Villa Gesell. Hostelli oli täynnä opiskelijaikäisiä porteneroja (Buenos Airesin asukkaita) ja kaikki puhuivat vain espanjaa. Tarkennettakoon, että täkäläinen espanja on kovin erilaista, mihin oon tottunut. Ihme suhinaa. Tu apechido? kysyi bussiaseman täti useamman kerran ja meinasi jo hermostua kunnes vihdoin tajusin hänen kysyvän sukunimeäni (normaalisti [apejido]).
Eräänä iltana oli taas aika pukea pikeepaita ylle ja tutustua paikalliseen illanviettokulttuuriin. Palatessamme hostellille muuan Esteri liittyi seuraamme. Sade yltyi ja yltyi ja lopulta vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kolmen muun jampan kanssa tärisimme kylmissämme ja likomärkinä tallustellessamme tien pientareita. Hiekkatiet muuttuivat ensin puroiksi ja sitten pieniksi joiksi. Juuri ennen hostellia piti ylittää risteys, jossa sai kahlata 30 cm syvässä vedessä. Teki lämmin suihku aika gutaa tuon jälkeen.
Viiden päivän Villa Gesellissä hengauksen jälkeen päätin jatkaa matkaa. Tällä kertaa ilman pikeepaitaa, se hukkui mystisesti pesulareissulla.
Kuva 1: Buenos Airesin keskustan noin 20 kaistasen tien keskellä oli Obeliski. Kuulemma kuuluisa.
Kuva 2: Pampan asukkia lautasella, viiniä ja David seurana = hyvä ilta
0 kommenttia:
Lähetä kommentti