Valpon val(l)otus

Puolentoista vuoden tauon jälkeen oli taas aika heittää rinkka selkään. Yritin olla stressaamatta turhista asioista ennen lähtöä ja samalla muuttaa hektisen rytmin ajatusmaailman lattarimaiseen huolettomuuteen. Sitä tulisin kuitenkin tarvitsemaan.

Lentomatkailu meni turhankin kaavamaisesti aina Lontooseen asti. Odoteltuani muutaman tunnin jatkoyhteyttä Ruukin toimittamien tyylikkäiden teräsrakenteiden suojissa Heathrown terminaali femmassa, alkoi tapahtua. Lento oli peruttu jonkin teknisen vian vuoksi. Koska kyseessä oli lentoyhtiön moka eikä outo sääilmiö kuten lumisade, heidän tuli tarjota jotain tilalle. Niinpä matkustajat kutsuttiin eräälle portille, jossa jaettiin toimintaohjeita. Lähtöluvan saatua lauma lähti liikkumaan sokkeloisia käytäviä pitkin tuloterminaaliin. Matkalaukkujen bongaus hihnalta ja seuraavalle rastille. Yläkerran infotiskiltä saatiin seuraavat ohjeet: korvaavan lennon pystyi buukkaamaan soittamalla johonkin numeroon tai palaamalla seuraavana päivänä infotiskille. Puhelinlinjat kävivät kuumina, kun kaikki yrittivät soittaa ensimmäisinä. Vieressä ollut nuori mies avautui henkilökunnalle oikein urakalla. Määränpäässä oli jo sovittu tiukka aikataulu, joka menisi nyt aivan pilalle. Kuinka näin voi käydä? Samassa hississä ollut nainen taasen kuvaili tilannetta täydeksi katastrofiksi maailmanlopun ilme kasvoillaan.

Mulla ei ollut kiire mihinkään, en ollut edes varannut majoitusta Buenos Airesista. Oma tilava huone viiden tähden hotellista ilmaseksi. Hymyilytti. Yheltätoista oli tarjolla safkaa hotellin ravintolassa. Maistu aika taivaalliselle pitkän päivän päätteeks. Samalla tutustuin urugualaiseen Rafaeliin. Sovimme tapaavamme seuraavan kerran Montevideossa.

Aamulla palasin infotiskille ja mulle arvottiin jatkoyhteys Pariisin kautta. Pitkälle lennolle sain normi turistiluokkaa paremman lipun. Mahtui kerrankin oikomaan kunnolla jalkojaan. Lennon alkuvaiheilla oli aikamoista turbulenssia. Mieleeni tuli muutamaksi sekunniksi puolitoista vuotta sitten Atlanttiin kadonnut kone. Olipa vielä sama reitti ja sama lentoyhtiö. Vierustoveri, jonka kanssa oltiin turistu niitä näitä, luki ajatukseni kasvoilta ja kertoi turbulenssien johtuvan siitä, että ylitimme juuri Pyreneitä. Siihenkin löytyi looginen selitys. Hyvä niin. Vielä ei siis ollut aika sukellukselle tai vuoriseikkailulle.