Valpon val(l)otus

Nyt tulee tämän blogin viimeinen postaus! Halusin listata tähän muutaman asian, jotka ovat jääneet päällimmäisinä mieleen kuluneen vuoden ajalta.


********

Eräs ystäväni pohti, että jokaisella maalla on omat luonnonkatastrofinsa, joihin menehtyy ihmisiä. Mitä teillä siellä Suomessa on? hän kysyi multa. Se oli hyvä kysymys. Aloin kelaan, että meillä ei ole isoja tulvia, ei suuria hurrikaaneja, ei maanjäristyksiä jne. Noh, onhan meillä juhannus ja hukkumiskuolemat. Aika helpolla siis päästään.
Chilestä mieleeni ja selkäytimeen ovat jääneet lukuisat pienet maanjäristykset. Isoimmat kokemani olivat 6 Richterin suuruisia, mutta nekin olivat melko vaisuja eivätkä aiheuttaneet mitään tuhoja. Aika ajoin Chilessä kuitenkin järisee oikein kunnolla - edellisen kerran alkuvuodesta 2010.

Täällä jokainen kansalainen kantaa itsessään maanjäristyksen muistoa. Se on kauhun terälehti, joka elää kaupungin sydäntä vasten painuneena. Jokainen asukas on sankari jo ennen syntymäänsä. Sillä sataman muistissa on suuri onnettomuus, tutisevan maan tärähtely ja käheä ääni joka kohoaa syvyyksistä ikään kuin meren- ja maanalainen kaupunki panisi soimaan kaikki haudatut kallonsa kertoakseen ihmisille etta kaikki päättyy nyt.

Joskus, kun seinien ja kattojen rauniot törröttivät tomun ja tulen, huutojen ja hiljaisuuden keskellä, kun kaikki näytti jo lopullisesti ojentautuneen kuolemaan, mereltä saapui vielä viimeisenä kauhuna suuri aalto, suunnaton vihreä käsi, joka kohosi korkeana ja uhkaavana kuin koston torni lakaisten tieltään kaiken ulottuvilleen jääneen elämän.

-Pablo Neruda

Luonnonkatastrofittomuuden lisäksi panin merkille erään hassun seikan Suomen sijainnista. Etsipä karttapallo käsiisi, paikallista Suomi ja vertaile Suomen leveyspiirejä muihin alueisiin sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla. Pohjoisessa Suomen tasalla on Alaska, Pohjois-Kanada, osa Grönlantia sekä Siperia. Etelässä taasen eteläinen jäämeri sekä Antarktiksen niemimaa. Ei ihme, että jengi pitää Suomea pohjoisena ja kylmänä mestana! Onneksi kuitenkin Golf-virta on olemassa ja elinolosuhteemme pysyvät kohtuuden rajoissa.

Maailmalla matkatessa suomalaisuus on kovaa kamaa. Kaikkialla, missä olen pyörinyt, suomalaisiin on suhtauduttu vähintään suopeasti, yleensä positiivisesti ja välillä huomattavan suurella mielenkiinnolla. Emme ole päälliköineet historian saatossa muilla mantereilla, eikä näin ollen kaunaa kanneta juuri missään. Suomalaisella passilla pääseekin kulkemaan todella näppärästi verrattuna monista muista maista tulevien läpäreeseen. Esimerkiksi Brasiliaan voi entrata ilmaiseksi, jenkkejä tervehditään rajalla yli sadan dollarin viisumimaksulla. Suomen imago on mielestäni hyvä ja ainakin nuorten ihmisten keskuudessa Suomi on tunnettu parhaiten musiikistaan, eritoten heavy-musiikista.

Suomalaisena opiskelijana vaihtoon lähtö on uskomattoman hieno etuoikeus ja mahdollisuus. Saamme Kelalta opintorahan ja yliopistolta stipendin lentoja varten. Se on tehty taloudellisesti niin helpoksi, että on suorastaan häpeä olla käyttämättä sitä. Jos chileläinen kanssaopiskelijani haluaa tulla Suomeen vaihtoon, hänen täytyy maksaa oman koulunsa lukukausimaksu, lennot sekä eläminen Suomessa. Se on todella pitkä penni ja sen vuoksi suurin osa chileläisistä ei ikinä pääse nauttimaan vaihtarielämästä. 

Chilessä kaikki eivät pääse opiskelemaan edes omassa maassaan taloudellisten esteiden vuoksi. Tämän takia aiemmin mainittu opiskelijoiden lakkokin alkoi. Päivityksenä kerrottakoon, että ainakin Valparaisossa lakko päättyi lokakuussa yli neljän kuukauden protestoinnin jälkeen. Tulokset jäivät laihoiksi: hallitus lupasi vain lisätä stipendejä varattomille opiskelijoille ja härskin bisneksen teko koulutuksella saa jatkua. Monet ydinkysymykset jätettiin ratkaisematta, joten tilanne ei ole missään nimessä stabiili ja uusia protesteja on todennäköisesti luvassa jo pian. Alla YouTube -linkki, johon on mielestäni koottu hyvää settiä tämän kapitalismin kultalapsen toimimattomuudesta.

Laskeskelin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut matkustettua reilussa 40 maassa ja 6 mantereella (Aussit vielä puuttuu). Yhteensä noin 22 kuukauden seikkailut ovat tarjonneet sellaisia kokemuksia, että sanat eivät riitä niitä kuvaamaan. Tunnen olevani etuoikeutettu, mutta toisaalta olen myös kovasti uurastanut/sniiduillut/säätänyt noiden matkojen toteuttamiseksi. Tässä pieni kuvakollaasi viimeisiltä retkiltä, ei sattunut oleen vanhempaa kuvamateriaalia saatavilla.

Amazonin sademetsä Pohjois-Perussa, Annapurnan vuoristo Nepalissa, sukellusta koralliriutoilla Hondurasissa, Maya-pyramidit Guatemalassa, valaiden ihastelua Antarktiksella, ylösalaisin biitsillä Karibialla, Intian valtameren rannalla Etelä-Afrikassa, ratsastamassa tulivuorten kupeessa Guatemalassa, vuoritrekkailua Perun Andeilla, norsun selässä Nepalissa, reppureissaajan arkea meksikolaisella bussiasemalla, leijonanpentu Etelä-Afrikassa

En ole ikinä oikein osannut vastata kysymykseen siitä, mikä on ollut hienoin matkakohde. Monesti parhaiten jäävät mieleen yksittäiset hauskat/sattumanvaraiset/jännittävät tilanteet, aktiviteetit, mielenkiintoiset ihmiset, luonnon kauneus ja monimuotoisuus - ei niinkään kuuluisan patsaan/rakennuksen tms näkeminen. Opaskirjoissa käytetty must see -termi saa mut näkeen usein punaista. Sellaisia ei ole olemassa! Kaikilla meillä on erilaisia intressejä ja kukin toteuttakoon itseänsä omin tavoin.

Varsinkin opiskelujen alkuvaiheissa oleville haluaisin sanoa, että kannattaa käyttää opiskeluaikojen tilaisuudet matkailuun. Sitten, kun olet työelämän oravanpyörässä, pitemmät seikkailut voi unohtaa tai ainakin ne ovat vaikeampia toteuttaa. Tekemällä kesätöitä, elämällä kohtuubudjetilla ja ostamatta bensasyöppöä vanhaa Corollaa jokaisella suomalaisella opiskelijalla on varaa matkustaa. Fakta juttu. Matkalle lähtöön ei loppupeleissä tarvitse mitään muuta kuin yhden päätöksen - päätöksen lähteä. Kaikki muut asiat on järjestettävissä.

Hän tajusi kuitenkin erään tärkeän seikan, sen että päätös on vasta kaiken alku. Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin, joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään.

-Paulo Coelho

Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, siihen täytyi olla motiivi. Kuulumisten päivittäminen kavereille ja perheelle käy toki helposti tämän kanavan kautta. Sen lisäksi luulen yhden motiivin olleen mahdollisuus muiden ihmisten inspirointiin. Olen lukenut, kuullut ja katsonut erilaisia matkakertomuksia viime vuosina aika paljon. Ne ovat  kerryttäneet ideapankkiani sekä tarjonneet mulle sekä kirjallisia että visuaalisia elämyksiä.

Eräitä mun inspiroijia

Tälle reilun 50 postauksen ja 300 kuvan blogisivustolle on tehty n. 6000 käyntiä vuoden aikana. Toivon, että olen pystynyt inspiroimaan lukijoita - tavalla tai toisella. Kommentteja postauksiin on tullut jonkin verran, suuri kiitos niistä! Palautetta ja ideoita saa antaa vieläkin, ehkä se motivoi mua myös seuraavan reissun dokumentointiin ja jakamiseen.

********

Aivan lopuksi palaan vielä kesäiseen Valparaisoon. Kaupunki on tunnettu näyttävästä uuden vuoden juhlasta, jossa Valparaison lahti toimii valtavana luonnon amfiteatterina. Tämä blogi on hyvä päättää osviittaa antavalla fiilistelypätkällä.  
Chi-Chi-Chi Le-Le-Le Viva Chile!

Kiitos ja kuittaus,
Jemi