Valpon val(l)otus

"Miltä tuntui palata Suomeen?" jengi kyseli, kun olin palannut kotimaan kamaralle. Joka kerta siihen oli yhtä vaikea löytää vastaus. Vajaan kymmenen kuukauden lattareissa oleilun ja elämisen jälkeen fiilis oli kummallinen, mutta sen yhdellä lauseella ilmaiseminen ei ollut mahdollista. Kirjottelin tähän muutamia yksittäisiä asioita, joihin kiinnitin huomiota palattuani.

********

Astelin kotona (porukoilla) keittiöön. Pysähdyin ovenpieleen ja katselin ympärilleni: olin sisällä ilman kenkiä, t-paidalla tarkeni sisätiloissa, lattia oli parkettia, keittiössä oli kaiken maailman vempaimia sekä useita kaappeja ja työtasoja, lattialla matto, ikkunan edustalla viherkasveja, pöydällä pöytäliina sekä pino sanoma- ja aikakausilehtiä. Vastakohta Valpon kämpälleni oli löytynyt.

Tiskikone - mikä autuus. Muutaman astian tiskasin silti käsin pelkästä tiskiharjan ja hanasta tulevan kuuman veden ilosta. Valpon tiskisientä, kylmää vettä ja erittäin ahdasta keittiötä ei ollut yhtään ikävä.

Lähdin ystäväni luo keskustaan bussilla. Bussi saapui täsmällisesti aikataulun mukaan, astuin sisään matalalattiabussiin ja maksoin bussikortilla. Istumaan mahtui ilman, että polvet olisivat olleet suussa. Ikkunat olivat tiiviisti kiinni eikä kuski popittanut lainkaan musiikkia. Melko eksoottista!

Kävelin keskustorin läpi enkä nähnyt yhden yhtä kulkukoiraa loikoilemassa missään. Poliisiauto kurvasi läheltä, mutta siitä puuttui selvästi jotain: missä olivat kiviltä suojaavat metalliverkot ikkunoiden edestä? Jatkoin kävellen lyhyen matkaa Hämppiä pitkin. Autoja valui ohi, mutta kertaakaan en kuullut tööttäystä. Kummallista.

Maistelimme ystävien kanssa suomalaista olutta. Tölkin kyljessä oli Suomen lippu ja tutut luvut: 6-1. Mestaruudestahan oli vasta puoli vuotta. Onkohan kyseistä tuotetta saatavilla vielä 15 vuoden päästä?

Illemmalla eksyimme poissaollessani ilmestyneeseen yökerhoon, joka oli nimetty siskoni toisen nimen mukaan. Bling, bling ja vielä kerran bling. Missä olivat nuhjuiset muovipenkit, litran lasiset olutpullot ja cumbia-musiikki? Olin shokissa. Chilessä olin ollut 'pitkä ja vaalea'. Nyt olin yhtä samaa harmaata massaa.

Aamulla join tamperelaista raanavettä. Maistui ihan mielettömän raikkaalle ja hyvälle. Valpon vesijohtovesi oli maultaan hyvin kyseenalaista.

Selailin lehtiä. Karppaus oli vallannut Suomen. Lehtien palstoilla käytiin asemasotaa puolesta ja vastaan. Oliko se nyt terveellistä vai ei? Laihtuuko vähähiilidydraattisella ruokavaliolla? Jälkimmäiseen pätee melko yksinkertainen nyrkkisääntö: kun input on pienempi kuin output niin varastotaso laskee. Inputiin voi vaikuttaa ruokavaliolla. Outputia taasen voi lisätä helposti liikunnalla, mikä yleensä unohtuu näistä keskusteluista.

Tämän innoittamana lähdin lenkille hervantalaisen järven rantaan. Maasto oli kovin tasaista, missään ei näkynyt vuoria, ihmisiä ei tullut juurikaan vastaan useamman kilometrin varrella ja joka puolella oli puita. Eräässä mutkassa oli moottorisaha laulanut ja juoksu-uran vieressä oli pino puita. Niistä tullut voimakas tuoreen puun tuoksu sai aistini herkistymään. Yksi suomalaisimmista tuoksuista.

Illemmalla katselin telkkaria. Lähes joka ohjelmassa oli joko Kari Hietalahti, Aku Hirviniemi tai Krista Kosonen. Ensin mainittu oli entuudestaan tuttu.

Uutisissa taasen kerrottiin erään presidenttiehdokkaan ecuadorilaisen elämänkumppanin rattijuopumuksesta. Asiaa kauhisteltiin ihan aiheesta, sillä olihan kyseessä vakava asia. Jos Ecuadorissa pätee yhtään Chilen meininki, en ihmettele tapausta yhtään. Jengillä oli tapana ottaa kuppia ja ajaa autolla kotiin. Tätä maan(osan?) tapaa ei jäänyt yhtään ikävä.