Jatkan vielä lyhyesti vanhempieni visiitistä. Vietimme muutaman paivan paakaupunki Santiagossa. Turisteja olimme kaikki, itsekään en ollut Santiagossa aiemmin juuri hengaillut.
Kuva 1: turisteja cerro San Cristobalilla
Kuva 2: cerro Santa Lucian näkymiä
Matka jatkui Valparaisoon, jossa mun piti käydä parilla luennolla samalla kun porukat ihastelivat kaupunkia. Cerrojen nousu hapotti vierailijoiden pohjelihaksia ja turvauduimmekin taksiin normaalia useammin. Kaupungin mittasuhteet ja henki tekivat vaikutuksen. Etukateen nahdyista kuvista ei kuulemma pystynyt aistimaan kaikkea. Totta joo, itsella oli vahan samanlainen fiilis alkuaikoina.
Viikon luennot paattyivat keskiviikoillan poytatennis treeneihin. Niinpa nostimme seuraavana aamuna vuokra-auton kytkinta. Kavimme ensin Pablo Nerudan merenrantamokilla Isla Negrassa (tasta lisaa toisessa postauksessa) ja suuntasimme sen jalkeen kohti pohjoista. Oli hassua ajaa taas pitkasta aikaa autolla. Mita nyt pari kertaa kanssa-autoilijat pui nyrkkia, kun ajoin yksisuuntaista vaaraan suuuntaan, muuten chilelaisessa liikenteessa ajelu meni ihan hyvin.
Muutaman paivan aikana tutustuimme La Serenan kaupunkiin seka Valle de Elquin laaksoon. Etenkin jalkimmainen osottautui varsin miellyttavaksi alueeksi. Vaikka rannikolla oli koleata ja pilvista, tassa pisco viljelmista tunnetussa laaksossa oli hellelukemat. Laaksoa ymparoivilla kukkuloilla on myos maailman parhaita observatorioita. Tahtien katselua helpottaa pilveton taivas lahes joka yo vuoden ympari. Me osallistuimme yhteen yleisotapahtumaan, jossa kuuntelimme settia tahdista ja myohemmin tiirailimme kaukoputkella taivaalle. Tahtisumu ja kuun kraaterit olivat siisteja, mutta legendaariset Saturnuksen renkaat jaivat parhaiten mieleen. Viimeisena iltana oli myos mukava reflektoida porukoiden kanssa Chilen kokemuksia. Istuimme mokin verannalla, maistelimme juustoja ja viinia, jonka olimme hommanneet samana paivana matkan varrella olleelta viinitilalta.
Kuva 3: Los Vilosin rannikkokyla auringon nousun aikoihin
Kuva 4: Valle de Elquin patoallas
Kuva 5-6: Pisco viljelmiä
Kuva 7: majapaikka
Kuva 8: joku taivaankappale, mikahan se nyt oli
Palatessamme takaisin Valparaisoon poikkesimme paatielta ja ajelimme mutkikkaita vuoriteita. Maisemista tuli mieleeni ensimmaikseki Arizona: rutikuivaa, hiekkaa ja kivea, kaktuksia, saalimaton aurinko.
Senioreiden retki paattyi. Mulle jai Suomesta tilaamani talvitakki, heille toivottavasti kivoja muistoja. Kiitos viela kerran visiitista, oli nastaa!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti