Valpon val(l)otus

Ennen lahtoani eras ystavani vannotti, etta muista sitten paivittaa sita blogiasi, vaikka ihan arkipaivasillakin asioilla. Tama on tilaustyona sinulle, ole hyva.

* * * * *

Painan kannykan torkkua ja jatkan unia. Heraan kuitenkin pian uudestaan kovaan kilkutukseen - kaasunmyyjat ajavat taloni ohitse. Kommin makuupusiin ja kolmen peiton muodostamasta lampimasta mytysta kylmaan huoneeseen. Kayn keittiossa sytyttamassa kaasulla toimivan vedenlammittimen. Suihkusta tulee lamminta vetta, mutta heikolla paineella. En haluaisi lopettaa suihkua, silla kylpyhuone on yllatys yllatys - tosi kylma.

Kuppi teeta ja edellisena iltana laheisesta leipomosta ostetut sampylat naamaan. Ovi turvalukkoon ja laskeutuminen Calle Capillaa pitkin voi alkaa. Kello on puoli.

Kuva 1: Kaasunmyjien auto. Yleensa lavalla on yksi henkilo, joka kilkuttaa metalliponikoiden reunuksia jollain tyokalulla. Jokaisen amatoorirumpalin unelma-ammatti(?).

Kotikatuni varsia koristaa betonista valetut kavelytiet ja portaat seka talot, joiden muodot ja varit ovat kaikki erilaisia. Puolessa valissa on kiva nakyma Valparaison lahdelle. Kadun alapaassa on hieman haron oloinen talo, jonka katolle ja ulkoseinaan on viritelty kaikenlaista. Ei ole lainkaan tavatonta nahda talon omistaja ennen puolta paivaa talonsa edustalla heilumassa oluttuoppi kadessa.




Laskeudun edelleen, nyt portaita pitkin Avenida Eliasille. Porrastasanteella muutama nuori kuuntelee kannykalla musaa ja polttelee satkaa. Seutu ei ole tavattoman kaunista, osa taloista on tosi huonossa kunnossa ja roskia on vahan siella sun taalla.



Valparaison jalkakaytavat ovat melkoisia tilkkutakkeja. Eteensa on katottava koko ajan: tiet ovat taynna lovia, kuoppia, rotvalleita, paikkauksien saumoja, koiran paskaa jne.

Anibal Pinto -aukiolla kukkakauppiaat ovat pystyttaneet standinsa ja ohikulkijat voivat ihastella varikkaita luonnontuotteita.











Matkan varrelle mahtuu myos yksi McDonald's graffitti. Kuulin, etta Valparaisossa oli aikanaan ollut makkari, mutta se joutui niin suuren ilkivallan kohteeksi, etta sen piti lahtea. Ei kylla haittaa ollenkaan. Tavallaan tuo kertoo jotain myos kaupungin hengesta. Jos joku jostain ihmeen syysta haluaisi makkariin menna, se loytyy Viña del Marin ostoskeskuksesta Burger Kingin, KFCn ja muun scheipertin vieresta.








Valparaison katukuvassa elaimilla on suuri rooli. Kissoja paivystaa enemman cerroilla. Koiria puolestaan hengaa aivan joka nurkassa. Paivasaikaan ne asettautuvat hyvaksi havaitsemaansa paikkaan eivatka siita liiku. Se voi tarkoittaa jalkakaytavaa, bussipysakkia, liikennevalojen edustaa tms vilkasliikenteista kohtaa. Koirat eivat valita mistaan ulkopuolisista tekijoista ja ihmiset kiertavat ne. Valilla olen vahingossa meinannut astua niiden paalle. Iltaisin kaduilla kavellessa koirat lahtevat monesti seuraamaan ja useasti olen saanut kokonaisen lauman matkakaveriksi.


Rantakadulta (Errazuriz) hyppaan ekaan paikalle tulleeseen microon, odottaa ei tarvitse puolta minuuttia. Bussissa soi kuljettajan mielimusiikki, mika voi olla mita tahansa jenkkipopista chilelaiseen folkloreen. Istuen on mukavampi matkustaa, muuten meinaa lentaa seinille, sen verran vauhdikkaasti kuski ohjastaa. Normipenkilla pitaa kuitenkin yleensa istua jalat puoliksi kaytavalla, sen verran on ahtaat jalkatilat. Pysakilta nousee pahkinoiden/suklaan/makeisten tms. myyja ja aloittaa myyntijoikunsa. Kadulla huitoo mies muistion kanssa, huutelee valiaikatietoja kuskille ja pyytaa hanelta kolikon siitan tiedosta, etta oletpa taas viisi minuuttia myohassa. Janna ammatti.

Vasemmalla vilahtaa hieno tilataideteos, jossa roikkuu Fiat 600sia jattimaisilla pyykkipojilla. Lahestymme yliopistoa, siirryn valmiusasemiin takaovelle, kuski hidastaa vauhtia ja hyppaan micron ollessa viela liikkeessa. Onnistunut alastulo aivan koulun portin viereen. Kavelen sisaan, tervehdin vartijaa  ja lahden kipuamaan massiivisia portaita. Ensimmaisella tasanteella on kerayslaatikko paperisia bussilippuja varten. Onhan se hienoa, etta ohuen ohuet 3x5 cm kokoiset paperilaput paatyvat kierratykseen. Viela hienompaa olisi, jos Chilessa kierratettaisiin jotain muutakin.




Kiiruhdan Chilen palmujen (jubea chilensis) koristaman puistoalueen ja koulun futiskentan ohi luennolle. Kello on juurikin tasan ja paikalla on jo jokunen muukin. Luokka alkaa tayttya ja proffa astuu sisaan vartin myohassa ilman sen kummempia selityksia. USM-takki paalla han alkaa kirjoittaa tussitaululle luennon avainsanoja. Yllattavan useasti kyseinen luento on ollut peruttu. Joskus siita on etukateen ilmoitettu, joskus ei.

Luennon paatyttya on puolen tunnin tauko. Jos paiva yliopistolla on pitka, nappaan keskusaukion kioskista lampiman sampylan ja kupin teeta. Seuraavaksi espanjan kielen tunnille. Astun luokkaan ja opettaja huudahtaa bienvenidos Suomi. Hanen suomen sanavarastoonsa kuuluu myos tuikitarkeat 'tuhkis' ja 'komistus'. Tunnilla eras ryhma pitaa esitelmaa, kun keskusaukiolla alkaa soittaa joku yliopiston opiskelijoiden bandi. Hieman vaikeata keskittya jollain jannalla aksentilla puhuvan opiskelijan esitykseen, kun rokki raikuu seinien lapi.

Jos espanjan tunnin jalkeen ei ole toista luentoa, menemme yhdessa lounaalle. Taalla on jonkin sortin yliopiston oma ruokala, mutta se ei kuuleman mukaan ole kovin hyva. Vakiopaikaksi on muodostunut casa Juanita, joka sijaitsee muutaman korttelin paassa yliopistolta. Ulkopuolella ei ole mitaan merkkia tai tekstia. Pitaa vaan tietaa oikea ovi ja pimpottaa. Sisalla on kolme ruokailuhuonetta ja keski-ikainen pariskunta tekee ruokaa opiskelijoille. Kunnon annokset salaatilla ja mahdollisuus jalkkariin. Kustantaa 2-3 euroa. Kuitteja ei tassa paikassa kirjoiteta.



Paivan paatteeksi otan monesti koulun edesta micron, joka nousee Cerro Alegrelle. Jos paiva on ollut vahan pitempi, otan micron rantakatua pitkin Bellavistan metropysakille asti. Piipahdan samannimisen kadun varrella olevassa leipomossa. Myyja huomaa minut ja laittaa pizzapalan lampiamaan. Meni yli kuukausi, etta oppivat mun vakiotilauksen (hyvankokoinen pizzapala alle eurolla).