Edellisiltana sovittu retki saksalaisten Romanon ja Simonin kanssa alkoi aamuvarhaisella (jo kahdeksalta!). Astuin ensimmaista kertaa Valparaison metroon (jota paikallisjuna kuvaisi paremmin). Huristelimme aina paattarille asti, josta otimme taksin, koska oikeaa microa (paikallisbussia) ei kuulunut.
Lahdimme Parque Nacional La Campanan trekkireitille vajaan tunnin suositeltua aikaa myohemmin. Etenimme kuitenkin vauhdikkaasti koko ajan nousevaa polkua. Reilun kolmen tunnin uurastuksen ja 1400 metrin vertikaalisen nousun jalkeen saavuimme vuoren huipulle. Hymy oli herkassa joka iikalla ja haukoimme henkea avautuneiden maisemien vuoksi. Joka puolella cerroja, joiden valeissa leijaili vaalea usva. Toisella puolella haamotti meri, toisella Argentiinassa oleva lantisen pallonpuoliskon korkein vuori Aconcagua (6962m). Soimme evaita, nautimme mahtavista maisemista ja otimme kuvia puolentoista tunnin ajan. Myos matkan varrella tutuksi tulleet jenkkitytot paasivat huipulle.
Luonnonpuiston ohjeet suosittelee laskeutumista kello kaksi. Lahdimme alaspain kello kolme ja ehdimme juuri ennen pimeantuloa puistonvartijan kopille.
Liftikyyti pickupin lavalla, micro, metro, suihku, illallinen lempiravintolassani (Kabala, Anibal Pinto -aukion vieressa), viinia, tanssahtelua lattarimusiikin tahtiin (Proa, Errazuriz kadulla). Pitkan paivan jalkeen ei tarvinnut montaa lammasta laskea.
En osannut odottaa talta trekilta paljoakaan, mutta se oli tosi positiivinen yllatys. Kuvat puhukoon puolestaan.
Kuvat 1-5: nakymia huipulta
Kuva 6: pakollinen ryhmakuva
Kuvat 7-8: syksyn komeita vareja
Kuva 9: Romano ja Simon paluumatkalla
2 kommenttia:
Mahtavat, maalaukselliset, mieleenpainuvat mountain-maisemat!
Mielenkiintoinen matkakuvaus maailmalta!
Muistellen,
Moster
Upeat maisemat ja mahtavia kuvia sulla. Hienosti oot saanu vangittua hetken kuvaan :)
-Jenni
Lähetä kommentti