Espanjan intensiivikurssi kesti kaksi viikkoa. Joka päivä oli neljä tuntia opetusta, joka sisälsi kielioppia sekä chilen kulttuuria. Kurssille oli ilmottautunut etukäteen 14 tyyppiä 10 opiskeljan ollessa rajana kurssin pitämiselle. Ensimmäisenä päivänä paikan päälle saapui kuitenkin vain neljä innokasta opiskelijaa. Kaikki olivat hieman ihmeissään tilanteesta, mutta kurssi pidettiin kuitenkin normaalisti.
Eräs kaunis päivä toinen opettajista, Manuel nimeltään, vei meidät autollaan Valparaison pohjoispuolelle Ritoqueen. Tie mutkitteli meren rannassa ja kivat maisemat vilisivät ohitse. Manuel vei meidät erikoiseen mestaan, jossa oli rypäs hyvin omalaatuisen näköisiä taloja. Yksi niistä oli hänen lapsuudenkotinsa. Kävimme tepastelemassa myös rannalla, joka oli pitkä ja todella rauhallinen - lähistöllä ei ollut merkittävää asutusta.
Tässä vaiheessa pitää mainita, että yliopistoani arvostetaan täällä suuresti. Aina, kun olen maininnut oppilaitoksen nimen, jengi kehuu sitä maasta taivaisiin. Myös asunnon etsimisessä koulun nimen mainitsemisesta on hyötyä.
Eräs ilta Jeudi soitti mulle. Jeudi on Lappeenrannan AIESECareita ja hän oli matkustelemassa Etelä-Amerikassa poikaystävänsä Felixin kanssa. Felix oli ollut vaihdossa täällä viisi vuotta sitten ja hän tunsi etenkin Viña del Marin (toinen iso kaupunki aivan Valparaison vieressä) hyvin. Päädyimme Felixin paikallisen ystävän Kakon kanssa illanviettoon jonnekin Viñaan. En pysynyt ihan kartalla, koska en tuntenut aluetta ja Kako ajeli uudenkarhealla bemarilla pikkukatuja vauhdikkaasti. Täällä ei ihan jokaisella moista kulkupeliä olekaan. Henkilöllä x oli synttärit ja juhlimme sitä hänen asuntonsa takapihalla. Tähtitaivas, uima-allas, grillissä valmistetut hampurilaiset sekä pisco-cola loivat mukavan tunnelman. Osallistujat olivat varakkaista perheistä ja lähes kaikki opiskelivat pienemmissä ja kalliimmissa yksityisissä yliopistoissa. Heille yliopistoni nimen mainitseminen aiheutti erilaisen reaktion - kuinka vaikeata! Ilmeisesti monista muista yliopistoista saa paperit helpommin ja työpaikka löytyy hyvien suhteiden avulla. Kyllä on jännä juttu. (Katsoinpa muuten jakson Pasilaa viime viikolla, btw.)
Tuli muuten hommattua kokonaan uusi kännykkä. Aluksi käytin Suomesta tuomaani nokialaista paikallisella SIM-kortilla. Löysimme kuitenkin Susannan kanssa tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Kaksi peruspuhelinta 15 egee kipale ja molempiin 17 egeä puheaikaa kaupan päälle. SIM-kortti on ns. lukittu eli tällä puhelimella ei voi käyttäa kuin tämän tietyn operaattorin (Entel) palveluita. Ihan ok diili.
Itse espanjan kurssi oli siis sananmukaisesti intensiivinen pienen osallistujamäärän vuoksi. Mielestäni ihan relevantti alku, tuli osittain kerrattua vanhoja juttuja sekä opittua tärkeimpiä chilen omia sanoja, joita ei käytetä muissa espanjaa puhuvissa maissa.
Kuva 1: Simon (Saksa) ja Laurent (Belgia) koulun edustan rapuilla
Kuva 2: Manuel lapsuuden kotinsa edustalla
Kuva 3: Susanna, Simon, mää ja Laurent
Kuva 4: Biitsillä kävely oli lepposta puuhaa
Kuva 5: Felixin, Jeudin ja Kakon kanssa illanvietossa
1 kommenttia:
Hienoa JEMI että olet päässyt kokemaan ja näkemään erilaista elämää , olen innolla lukenut blogiasi.Sain äidiltäsi ohjeen miten tähän vastata. Tätä kirjoittaessani tuli sinulta vastaus känny viestiini .(telepatiaa!!)Pidä itsestäsi huolta ja nauti elämästä , täällä vielä hanki ja jää . Terv. Anita
Lähetä kommentti