Toukokuun puolella yliopistomme opiskelijat menivät päiväksi lakkoon yhdessä Valparaison muiden opinahjojen kanssa. Päällimmäisena syynä oli kohonneet lukukausimaksut (syistä tarkemmin myöhemmässä postauksessa). Tuona päivänä järjestettiin myös suurehko mielenosoitus. Halusin nähdä, millainen on chileläinen marssi ja niinpä suuntasin Plaza Sotomayor -aukiolle, jonne oli kokoontunut noin 15 000 opiskelijaa lukuisine kyltteineen ja lakanoineen.
Lyöttäydyin oman yliopistoni porukan mukaan ja aloin juttelemaan random tyypeille. Nopeasti tutustuinkin Valeskaan ja hänen kavereihinsa, joiden kanssa hengasin koko loppu ajan. Marssi kulki kapeita katuja pitkin, joita varjosti korkeat rakennukset. Välillä yläkerrosten asukkaat heittivät ilmaan paperisilppua, joka leijaili lumihiutaleiden tapaan. Jengi innostui vislaamaan kuorossa ja sen jälkeen laulamaan:
Kuva 5: Kaverini Valeska
Kuva 6: "Kun rukous ei riitä"
Kuva 7: USM:n opiskelijoita
Saavuimme pääkatu Pedro Monttia pitkin kongressitalon lähelle, missä kaiuttimista tykitettiin kannanottoja koulutuksen parantamiseksi. Tyypilliseen paikalliseen tapaan puhetyyli oli kiihkeän provokatiivinen ja jokainen puhuja palkittiin raikuvilla suosionosoituksilla.
Kun puheet olivat loppu, hengailimme yhä samassa paikassa yhdessä tuhansien marssijoiden. Juttelutuokio Valeskan kanssa keskeytyi, kun yhtäkkiä koko monikaistaisen kadun leveydeltä porukka alkoi juosta kirkuen meitä kohti. He pakenivat kauempana näkyneitä poliisien panssaroituja ajoneuvoja, jotka olivat lähteneet liikkeelle ilman mitään ennakkovaroitusta. Niinpä meidänkin piti lähteä hyvin vikkelään ja juoksimme ensimmäiselle sivukadulle. Hetkeä myöhemmin poliisiauto ajoi pääkatua pitkin tykittäen vettä niiden päälle, jotka eivät alta pois ehtineet. Osa opiskelijoista kiitti moisesta huomionosoituksesta heittämällä kiviä ja kaikkea muuta käteen sattunutta ajoneuvoja kohti.
Suurin osa mielenosoittajista lähti sivukatuja pitkin himaan, mutta pieni joukko halusi aiheuttaa epäjärjestystä. Jäimme Valeskan kanssa seuraamaan hyvän välimatkan päästä tilanteen kehittymistä.
Kuva 8: Muutama innokas väsäsi tiesulun..
Kuva 9: ..mistä poliisit eivät diganneet ja tulivat vettä suihkuttelemaan
Kuva 10: Poliisit nappasivat muutaman epäonnisen nuoren mukaansa
Tilanteita syntyi kadunkulmiin vuoronperään siellä täällä. Poliisiautot ajelivat pitkin poikin Valpon katuja ja aina välilllä piti ottaa muutama juoksuaskel turvallisemmille vesille. Keskustan kaikki kaupat olivat suljettu ja liikenne oli pysähdyksissä usean korttelin alueelta. Lopulta kyynelkaasua leijaili lähes joka kadulla ja jouduimme suuntaamaan rantakadulle haukkaamaan raikasta happea. Kuulemma kaikki marssit päätyvät aina samalla tavalla, vaikka itse päätapahtuma sujuukin rauhallisesti.
Kuva 11: Roskis sytytettiin ja hyvinhän se paloi
Kuva 12: Poliisit ei tästäkään tykänneet ja ampui kyynelkaasupanoksia
Kuva 13: "Hyödyllisemmän" kaasun myyjän bisnekset kärsi ja hän joutui odottelemaan tilanteen rauhottumista etäämmällä
Kuva 14: Lopulta kadut tyhjeni ja kyynelkaasun kitkerä haju leijaili vielä pitkään ilmassa
Kuvat 1-2: Presidentti Piñeraa mollattiin monin tavoin. Tanssiva piru, huudot ja laulut sekä tekstit ja piirustukset. Presidenttiä kutsuttiin muun muassa piraijaksi (esp. piraña).
Kuva 3 + video: Plaza Sotomayor alkaa täyttyä ja pian lahdetään marssille
Lyöttäydyin oman yliopistoni porukan mukaan ja aloin juttelemaan random tyypeille. Nopeasti tutustuinkin Valeskaan ja hänen kavereihinsa, joiden kanssa hengasin koko loppu ajan. Marssi kulki kapeita katuja pitkin, joita varjosti korkeat rakennukset. Välillä yläkerrosten asukkaat heittivät ilmaan paperisilppua, joka leijaili lumihiutaleiden tapaan. Jengi innostui vislaamaan kuorossa ja sen jälkeen laulamaan:
El quien no salta es de Mineduc, el quien no salta es de Mineduc...Eli "se joka ei hypi on opetusministeriöstä". Tätä laulaessa kaikki siis hyppi ja itsekin katsoin turvallisemmaksi hypähdellä. Erotuin muutenkin jonkun verran porukasta - muita päätä pidempi ainoa ulkomaalainen. Seuraavana vuorossa oli laulu chileläisen koulutuksen puolesta:
Vamos compañeros hay que ponerle un poco más de empeño, salimos a la calle nuevamente, la educación chilena no se vende, se defiende - no se vende, se defiende!Presidentti Piñera ei todellakaan nauti suosiota opiskelijoiden keskuudessa. Hänelle huudeltiin suomalaisella standardilla hävyttömyyksiä, joten jätän seuraavan kääntämättä. Siltä varalta, että joku osallistuu chileläiselle (mille tahansa) marssille, seuraava futiskatsomoista tutulla melodialla laulettava rallatus on helpoin ja yksi käytetyimmistä:
Ooo, Piñera chupalo, chupalo chupalo, Piñera chupalo!Kuva 4: Kulkue venyi todella pitkäksi kapeilla kaduilla
Kuva 5: Kaverini Valeska
Kuva 6: "Kun rukous ei riitä"
Kuva 7: USM:n opiskelijoita
Saavuimme pääkatu Pedro Monttia pitkin kongressitalon lähelle, missä kaiuttimista tykitettiin kannanottoja koulutuksen parantamiseksi. Tyypilliseen paikalliseen tapaan puhetyyli oli kiihkeän provokatiivinen ja jokainen puhuja palkittiin raikuvilla suosionosoituksilla.
Kun puheet olivat loppu, hengailimme yhä samassa paikassa yhdessä tuhansien marssijoiden. Juttelutuokio Valeskan kanssa keskeytyi, kun yhtäkkiä koko monikaistaisen kadun leveydeltä porukka alkoi juosta kirkuen meitä kohti. He pakenivat kauempana näkyneitä poliisien panssaroituja ajoneuvoja, jotka olivat lähteneet liikkeelle ilman mitään ennakkovaroitusta. Niinpä meidänkin piti lähteä hyvin vikkelään ja juoksimme ensimmäiselle sivukadulle. Hetkeä myöhemmin poliisiauto ajoi pääkatua pitkin tykittäen vettä niiden päälle, jotka eivät alta pois ehtineet. Osa opiskelijoista kiitti moisesta huomionosoituksesta heittämällä kiviä ja kaikkea muuta käteen sattunutta ajoneuvoja kohti.
Suurin osa mielenosoittajista lähti sivukatuja pitkin himaan, mutta pieni joukko halusi aiheuttaa epäjärjestystä. Jäimme Valeskan kanssa seuraamaan hyvän välimatkan päästä tilanteen kehittymistä.
Kuva 8: Muutama innokas väsäsi tiesulun..
Kuva 9: ..mistä poliisit eivät diganneet ja tulivat vettä suihkuttelemaan
Kuva 10: Poliisit nappasivat muutaman epäonnisen nuoren mukaansa
Tilanteita syntyi kadunkulmiin vuoronperään siellä täällä. Poliisiautot ajelivat pitkin poikin Valpon katuja ja aina välilllä piti ottaa muutama juoksuaskel turvallisemmille vesille. Keskustan kaikki kaupat olivat suljettu ja liikenne oli pysähdyksissä usean korttelin alueelta. Lopulta kyynelkaasua leijaili lähes joka kadulla ja jouduimme suuntaamaan rantakadulle haukkaamaan raikasta happea. Kuulemma kaikki marssit päätyvät aina samalla tavalla, vaikka itse päätapahtuma sujuukin rauhallisesti.
Kuva 11: Roskis sytytettiin ja hyvinhän se paloi
Kuva 12: Poliisit ei tästäkään tykänneet ja ampui kyynelkaasupanoksia
Kuva 13: "Hyödyllisemmän" kaasun myyjän bisnekset kärsi ja hän joutui odottelemaan tilanteen rauhottumista etäämmällä
Kuva 14: Lopulta kadut tyhjeni ja kyynelkaasun kitkerä haju leijaili vielä pitkään ilmassa
3 kommenttia:
Tää oli vähän radikaalimpi mielenosoitus. Meillä oli Santiagossa kans mielenosoitus meijän reksiä vastaan, joka oli ollu Pinochetin lähipiiriläisiä golbe d'eastadon aikana. Siellä polteltiin reksin ja Pinochetin kuvia, kaikki lintsas tunneilta... Mielenkiintoisinta siinä oli, et ihmiset kerto liikuttavia tarinoita diktatuurin aikana kotoa haetuista ja Atacamaan tapettaviksi viedyistä sukulaisistaan... Se oli ainut kerta, kun diktatuuriajan koettelemukset oli käsin kosketeltavissa. Bachelet valittiin samana vuonna presidentiksi. Hän pysty yhdistämään vasemmiston ja oikeiston ekaa kertaa diktatuurin jälkeen. Muistaakseni, koska halusi jatkaa maan hyvää työllisyys- ja taloustilannetta yhteiskuntavakauden nimissä, mutta hänen oma isänsä oli tapettu tai pahoin kidutettu diktaturin aikana...
Kaisa
"el quien no salta es Pinochet.."
oli varmasti mieleenpainuva kokemus!! itse en oo kuullut noita tarinoita juurikaan.
Bacheletin tarina on mielenkiintoinen, sen isa joo tapettiin ja se oli itse maanpaossa. Sen valitseminen presidentiksi oli myos suuri symbolinen teko. Ehka kirjoitan noista kuvioista viela oman tekstin :)
Hieman eri näköistä touhua kuin Suomen "mielenosoitukset". Yliopistouudistusta kun vastustettiin Tampereella niin suurinosa vaan käveli iloisesti siistissä marssijärjestyksessä. Kun huusimme "Wir wollen nur studieren, nicht produzieren", meitä katsottiin oudosti.
Eipä siitä sitten mitään hyötyä ollut. Nyt on ainakin JKL:n yliopiston rehtorilla yli puolet suurempi palkka kuin ennen uudistusta. Hienosti investoitu.
Toisitko vähän protestimieltä tuliaisiksi Suomeen?
Lähetä kommentti